Therapy? – Pohjois-Irlannin sitkeiden sissien ylä- ja alamäet

Pohjois-Irlannin tunnetuin vaihtoehtorockryhmä Therapy? saapuu yhdeksän vuoden tauon jälkeen Suomeen klubikeikoille loppuviikosta. Yhtye soittaa perjantaina 26.10. Helsingissä Tavastialla ja lauantaina 27.10. Tampereella Pakkahuoneella. Festareilla Therapy? on toki vieraillut edellisten sisäkeikkojen jälkeenkin, viimeksi Wanaja Festivalissa kesällä 2011.

Yli 20 vuotta toiminut yhtye saavutti suosionsa huipun jo 1990-luvun puolivälissä, mutta on jatkanut periksi antamatta levyjen ja keikkojen tekemistä. Yhtyeen musiikillinen heiluri on vuorotellut 13 julkaistulla studioalbumilla räväkämmän rymistelyn ja melodisemman otteen välillä. Otetaan katsaus Therapyn uraan ja kuunnellaan muutama valikoitu pala vuosien varrelta.

Laulaja-kitaristi Andy Cairnsin, rumpali Fyfe Ewingin ja basisti Michael McKeeganin muodostama trio esitteli alkuvaiheensa rujon soundin minialbumeilla Babyteeth (1991) ja Pleasure Death (1992). Nämä herättivät sen verran kuhinaa, että yhtye sai sopimuksen isolle A&M-yhtiölle. Bändin ensimmäiseltä täyspitkältä levyltä Nurselta (1992) löytyvä Teethgrinder kuvaa hyvin yhtyeen kolisevaa sointia, jossa oli vaikutteita punkista, metallista, post-punkista ja industrialista.

 

Suosion huipulla

Vaihtoehtorockbuumin viimeisenä vahvana vuonna 1994 ilmestynyt Troublegum nosti Therapyn listoille ja festareiden päälavoille. Troublegumilla Therapy? onnistui yhdistämään aggressiivisen otteensa tarttuviin melodioihin ja koukukkaisiin riffeihin. Menestysresepti oli syntynyt, ja levystä muodostui Therapyn uran myynnillinen mutta myös taiteellinen kohokohta. Vaikka levy sisältää Screamagerin, Die Laughingin ja Nowheren kaltaisia ilmiselviä hittejä, albumi on alusta loppuun saakka vahva kokonaisuus. Andy Cairnsin sanoituksissa pohjoisirlantilaiseen maailmantuskaan yhdistyy myös ripaus mustaa huumoria. Levyn avauskappaleessa todetaan nasevasti ”You can´t help my life but you can hide the knives”. Päätöskappaleessa Brainsaw Cairns yltyy vahvaan tulkintaan huutaessaan Juudasta, josta ei löydykään seuraa helvetissä ”Judas, Judas, I thought you were my friend ”. Troublegum oli ensimmäinen kosketukseni Therapyyn ja se kolahti kovaa. Teini-iän pahaan oloon levyn luukuttaminen täysillä auttoi aina lähes varmasti. Täytyy myöntää, että vastaavaan tarkoitukseen Troublegum toimii edelleenkin – lieneekö sitten osoitus Therapyn musiikin ajattomuudesta vai omasta kypsymättömyydestäni?

 

Kunnianhimo kasvaa, suosio kääntyy laskuun

Kuten monesti menestyslevyn jälkeen, Therapynkin taiteellinen kunnianhimo alkoi nousta. Vuoden 1995 Infernal Lovella rakkautta tarkasteltiin tummassa valossa ja kappaleet oli kiedottu toisiinsa dj David Holmesin luomilla äänimaisemilla. Mukana oli Therapylle uudenlaista herkkyyttä, mutta monilta uutta Troublegumia odottaneilta kuluttajilta ja kriitikoilta levy meni täysin ohi. Tunne on tuttu, koska itse olin silloin ihan samaa mieltä: tekotaiteellista huttua. Myöhemmin Infernal Loven hienous on kuitenkin avautunut. Kuunnelkaapa vaikka tämän kirjoituksen lopusta Spotify-listalta löytyvä kappale A Moment of Clarity. Jo Troublegumilla ollut Joy Division -laina Isolation osoitti Therapyn pystyvän ylittämään alkuperäisen version. Infernal Loven Hüsker Dü -cover Diane jatkoi samaa linjaa. Vain sellon ja laulun varassa toimiva veto on uskomattoman vaikuttava. Sellonsoittaja-kitaristi Martin McCarrick liittyi bändiin moneksi vuodeksi vakijäseneksikin, ja mm. Tavastian keikalla vuonna 2002 Diane kuultiin sähkösellolla soitettuna. Videosta sensuroitiin sanoituksen kohta, jossa lauletaan: “But I think I’ll just rape you and kill you instead”. Tässä on sensuroimaton versio.

 

Irtiotto miellyttämisestä

Vuoden 1998 Semi-Detached -levyn jälkeen Therapyn suosio oli laskenut sen verran, että se potkittiin pois Universaliin sulautuneelta A&M:lta, joka ei toisaalta fuusion vuoksi ollut pystynyt promotoimaan Semi-Detachedia täysin panoksin. Seuraavalla levyllään Suicide Pact – You First (1999) Therapy? teki ilmiselvän irtioton radiosoundista: raa’asti äänitetyllä levyllä yhtye päästeli pidäteltyjä höyryjä pihalle ja Andy Cairns uskaltautui välillä jopa tomwaitsmaiseen tulkintaan, josta on viitteitä tässäkin näytteessä, He’s Not That Kind of Girl . Vielä vahvemmin tällaista otetta haluavat voivat kuunnella Spotify-listalta minimalistisen God Kicks -biisin. Levyn nimikin antaa viitteitä yhtyeen lähestymistavasta: synkkää, mutta ei aina ihan kuolemanvakavaa.

 

…Vai irtoiaisiko vielä hitti?

Grungetuottaja Jack Endinon kanssa Seattlessa tehty Shameless (2001) siirsi Therapyn uudelle vuosituhannelle retrosoundein. Garagerockin hengessä räimivä levy on varsin rouhevaa kuunneltavaa. Huippukautta huomattavasti pienemmistä myynneistä huolimatta Therapy? tuntui olevan musiikillisesti hyvässä kurssissa. Suicide Pactin lailla Shameless on jäänyt vaille ansaitsemaansa arvostusta. Shamelessin materiaali osoitti toimivuutensa myös Therapyn 2002 ja 2003 soittamilla vakuuttavilla Tavastian keikoilla. Rokattuaan parin levyn verran ilman suurempia paineita Therapy? oli jälleen kiinnostunut hakemaan hittiä vuoden 2003 High Anxietylla. Radioystävällinen tuotanto ja muutama varsin tarttuva rallikaan eivät kuitenkaan onnistuneet nostamaan yhtyettä enää laajemmin soittolistoille.

 

Aallonpohjalta uuteen nousuun

Seuraavat kaksi levyä Never Apologise Never Explain (2004) ja One Cure Fits All (2006) muodostuivat Therapyn musiikilliseksi aallonpohjaksi. Niiden jälkeen näytti, että Therapy? oli menettänyt luovuutensa rippeetkin ja jatkaessaan voisi perustaa kiertueensa vain vanhan materiaalin varaan. Yhtye onnistui kuitenkin yllättämään vuoden 2009 Crooked Timberillä. Se oli paluu lähelle Nursen rujoa ja metallinkalskeista soundimaailmaa: melodisuuden sijaan pääpaino oli rytmissä ja räimeessä, ja mukana oli myös ripaus melankoliaa. Toiveet radiosoitosta oli suosiolla jätetty taakse. Tänä vuonna julkaistu A Brief Crack of Light jatkaa Crooked Timberillä valittua linjaa, mutta jää biisimateriaaliltaan hieman jälkeen edeltäjästään. Persuksille potkivan videobiisin Living in the Shadow of the Terrible Thing lisäksi levyltä kannattaa tsekata Spotify-listalta lähes instrumentaalinen outolintu Marlow, joka voisi olla Therapyn näkemys unipopista, sekä minimalistinen slovari Ecclesiastes.

 

Ympyrä sulkeutuu

Vaikka Therapyn yli 20-vuotisen uran varrelle on mahtunut tasoltaan vaihtelevia levyjä, ässäbiisejä on kuitenkin kertynyt repertuaariin jo yllin kyllin. Yhtye on vuorotellut kevyemmän ja raskaamman ilmaisun sekä melodisemman että brutaalimman lähestymistavan välillä. Tällä hetkellä näyttää, että Therapyn musiikillisessa kehityksessä ympyrä on taas sulkeutunut ja ryhmä on palannut ärhäköille juurilleen.

Levymyynnit eivät ehkä ole enää nousseet, mutta yhtye on löytänyt uutta intoa tekemisiinsä. Sellisti McCarrickin jätettyä yhtyeen 2004 yhtye on toiminut taas triona rumpalinaan Neil Cooper.

Ympyrän sulkeutumisesta kertoo sekin, että nykyiset keikkasetit rakentuvat pitkälti 90-luvun alkupuoliskon materiaalin sekä kahden uusimman levyn varaan. Infernal Loven ja Crooked Timberin väliseltä lähes 15 vuoden jaksolta bändi poimii biisejä soittoon harvakseltaan. Se on tavallaan sääli, sillä nousu- ja laskusuhdanteista huolimatta lähes koko uran varrelta löytyisi mielenkiintoista kuultavaa. Joka tapauksessa Therapy? on ennenkin osoittanut vahvuutensa keikkaolosuhteissa, joten keikalle menoa voi suositella, jos suinkin mahdollista.

Suomen keikoilla mielenkiintoista on, että lauteet pääbändille lämmittelee suomalainen Therapy?-tribuuttibändi Potato Junkies, jossa on mm. Bloodpitissa vaikuttaneita soittajia. En muista ennen kohdanneeni ratkaisua, jossa lämmittelijä coveroi pääesiintyjää. Koska Pototo Junkies keskittyy Therapyn alkuaikojen materiaaliin Nurseen saakka, saattaa olla hyvinkin mahdollista, että Therapy? katsoo nämä biisit kuitatuiksi ja keskittyy omassa setissään myöhempään tuotantoonsa. Nyt saatetaan siis kuulla viime aikojen keikkaseteistä hyvinkin poikkeavia valintoja. Alla on taltiointi Potato Junkiesin keikasta Tampereen Vastavirta-klubilla vuonna 2006.

Kuuntele myös tuosta alta löytyvä Noisen Therapy?-soittolista Spotifysta (valitettavasti kaikkia levyjä ei ole saatavilla palvelusta).

 

Mahdollisesti jotain samankaltaista