The Phantom of Phobos : From a Dead Channel – “Metallisen vahva vaihtoehtorock-debyytti Marsin pimeältä puolelta”

(Stop The Building Records 2018)

Marsin pimeältä puoliskolkolta painovoimansa ammentava Oulu-Helsinki-Verona-München-Verona -akselilla operoiva The Phantom Of Phobos on julkaissut debyyttialbuminsa “From A Dead Channel”. Yhtyeen jäsenistö on nimetty roomalaisin numeroin I, II, XX ja XIX, mutta todellisuudessa roomalaisittain numeeristen nimien takaa löytyy kotimaisen raskaan vaihtoehtomusiikin monissa liemissä keitetyistä musikanteista koostuva nelikko, joka tietoisesti haluaa pysytellä anonyymeina nimimerkkiensä takana korostaakseen bändinsä musiikin painoarvoa.

Ennen debyyttialbumin julkaisua TPoP kerkesi julkaista debyytiltään kolme singlebiisiä. Yhtyeen sointi pohjaa pitkälti 90-luvun grungahtavan raskaaseen vaihtoehtorunttaukseen, jota on pehmennelty eri sorttisilla melodiamaalailulla ja puhtaalla naislaululla. Kautta linjan albumin soinnista huokuu takuuvarma ammattitaito, jonka monipuolisesta ja dynaamisesta groovaavuudesta suurin kiitos kuuluu tanakalle rytmikaksikolle XX ja XIX.

Ensimmäinen onnistuminen on, ettei “From A Dead Channel” ole ylipitkä albumi. Albumin kahdeksasta kappaleesta edukseen nousee ensimmäisenä todella raskas ja vaaniva, new waveen nojaava apokalyptinen diskobiisi “Collide”. Grungahtava “Phobia” tuo puolestaan laulumelodioittensa osalta mieleen myös Skunk Anansien Skinin. Seesteisellä piano-introlla alkava “No Signalissa” yhdistyy taas hienosti Jim Martinin aikaisen Faith No Moren funkahtava raikkaus ja lennokkuus sekä laulun osalta myös Alanis Morrissettesta muistuttava, vekkuli melodiakuljettelu. Eteerisen painostava groove-pala, kuuntelukertojen myötä huikeisiin mittoihin kasvava “Made Of Stars” lukeutuu ehdottomasti albumin parhaimmistoon. Albumin ensimmäisenä singlebiisinäkin julkaistu Nine Inch Nails -henkinen shuffle “Of The Undead” on kuin poimittu keikkahittien oppikirjasta, ja kertosäkeensä perinteisemmässä hevikierrätyksessään se onkin aivan kelvollinen, useita tasoja omaava kappale. Silti se jää albumin parhaimmiston ulkopuolelle potentiaaliinsa nähden varsin tasapaksun kertosäkeensä takia. Vastapainona edelliselle on “Cydonia”, jonka upea kasarihevahtava stadionkertosäe vokalisti I:n upeine laulumelodioineen, joka nostaa muuten keskinkertaisemmista elementeistä koostuvan kappaleen toiseen potenssiin. II:n rouhivan mielikuvituksellinen ja polveileva riffikäsityö on maukasta kuultavaa. Grungahtavassa päätösbiisissä “Counterkarma” on kauttaaltan tehokasta imua, ja melodiakudontansa osalta se sisältää jopa Soundgardenista ja Smashing Pumpkinsista muistuttavaa duurivetoista instrumentaalileikittelyä, joka silti hakee lopullisen tasapainonsa raskaasti moukaroivasta, pelkistetystä kertosäkeestä.

Erityisen positiivista on, että TPoP:n musiikki sisältää hyvin vähän suomalaiselle metallille tyypillistä geneerisyyttä tai kliseisten maneereiden kierrättämistä. Ainoita Suomi-metalliin viittaavia piirteitä TPoP:n debyytillä on ainoastaan sinällään tymäkkä-äänisen vokalisti I:n luonnollisen skandinaavinen englanninkielen artikulaatio ja mollisointuihin taipuvaiset laulumelodiat, mutta menemättä edellämainituissa kuitenkaan häiritsevälle tasolle.

Yhtyeen tyylikkäitä ja jylhästi soljuvia kitaravalleja ja melodiakuljetuksia sisältävä, vääntyilevä, raskas musiikki on freesiä ja energistä, pelkistetyn voimakkailla elementeillä operoivaa, tummanpuhuvaa vaihtoehtorockia, jollaista toivoisi Suomen raskaan musiikin kentällä enemmältikin arvostettavan. Toivokaamme, ettei The Phantom Of Phobos siis jää miltään osin tähdenlennoksi. Sen verran lupaava debyyttialbumi on kyseessä.

 

4 / 5