The Men – New Yorkin uudet melurintamamiehet

Haastattelussa ensi maanantaina 30.1. Kuudennella linjalla esiintyvän The Menin Mark Perro.

The Men edustaa New Yorkin meluskenen uutta tulemista. On virkistävää että yhtye on kotoisin juuri Brooklynistä, joka tuntuu olleen noin kymmenen vuoden ajan maailman hipster-keskus. Yhtyeen musiikki sopii siihen kuin ruoste ylisuuriin korvarenkaisiin tai kusi pabst blue ribboniin. Sen feedbackissä ja kitarasärössä kyllästetyt kappaleet aaltoilevat arvaamattomasti niin punk- kuin shoegaze -ääripäihin, mutta tyylillistä keskiarvoa lienee helpointa kutsua noise rockiksi. Jatkumo takavuosien Amphetamine Reptile/Touch & Go –yhtyeisiin ei ole lainkaan niin ilmeinen, mutta tietynlainen tylympi asenne paistaa läpi. Toimittaja saa esimerkiksi heti tuta perusfaktoja tiedustelevan kysymyksensä mielikuvituksettomuuden tällaisella heitolla, joka on parasta laittaa tähän alkuun ihan alkuperäisasussaan:

”The Men are a brutal bunch of motherfuckers. We started in a different galaxy and are still going.“

The Men on aika geneerinen nimi bändille. Miten päädyitte tähän nimivalintaan?

– Valitsimme tuon nimen koska se oli geneerisin mahdollinen nimi jonka pystyimme keksimään.

Eikö porukka sekoita teitä MENiin joka on myöskin Brooklynistä?

– Toivottavasti ei.

Levyillänne on monenlaisia sävyjä. Välillä on raivokkaampaa paahtamista ja välillä taas melodisempaa, tarttuvampaa kamaa. Miten lähestytte musiikintekoa?

– Teemme sitä mitä meistä tuntuu oikealta, mitä tulee luonnostaan. Tässä bändissä on monta ääntä, joilla kaikilla on jotakin sanottavaa. Yritämme antaa niiden kaikkien päästä ulos luonnollisesti. Kun ne pääsevät, ne ilmenevät monimuotoisina ja me syleilemme kaikkia niitä muotoja.

Tunnutte kuitenkin rakastavan feedbackiä ja kitaramelua. Sanoisitteko että ilmaisunne painottuu enemmän intensiivisen ja raa’ankin äänitekstuurin luomiseen?

– Ei välttämättä. Yritämme rakentaa feedbackistä ja noisesta jotain korvia miellyttävää. Tahallinen ihmisten ärsyttäminen tai järkyttäminen ei koskaan ole ollut meidän juttumme. Lopulta pyrimme luomaan jotain kaunista ja merkityksellistä. Joten, toivomme että rakkaudestamme feedbackiin ja kitarameluun huolimatta, kappaleista välittyisi pyrkimys ilmaista jotain muutakin kuin pelkkää rankkuutta.

Levyissänne tuppaa olemaan melko yllättävä rakenne, varsinkin viimeisimmän albuminne Leave Homen kohdalla on vaikea tietää mitä tulee seuravaaksi. Se vaikuttaa spontaanin orgaanisti purkautuvalta kokonaisuudelta, mutta takana taitaa olla paljonkin ajatusta?

– Takana on ehdottomasti ajatusta, vaikken sanoisi paljon. Kyllä lauluihin panostetaan myös ajatustasolla ja pyrimme tekemään niin hyvää jälkeä kuin mahdollista. Yritämme kyllä rakentaa kappaleemme mahdollisimman koherenttiin muotoon ja mietimme musiikkia enemmänkin albumikokonaisuuksina kuin yksittäisinä kappaleina. Kai tämä sitten tarkoittaa sitä, että takana on suurempaakin ajatusta. Kaikkien levyjemme taustalla on joka tapauksessa vähintäänkin spontaania ajatusta.

Olen viime aikoina innostuneena seurannut uuden metelimmän ja punkimman New York –skenen nousua. Teidän lisäksi esim. Pregnant, Night Birds ja Nomos ovat vakuuttaneet levyrintamalla. Näitä yhtyeitä esittelevä New York Rules –kokoelmakasetti (jonka digitaaliajan lapsukaiset voivat ladata täältä ilmaiseksi) tuo mieleen, että tässä on vähän samaa henkeä kuin 70-luvun loppupuolella, no waven aikakaudella.

– Jep, New York määrää tällä hetkellä. Lyhyttä ja suloista. Nuo mainitsemasi yhtyeet ovat kovia, sekä joukko muita.

Kuinka paljon kappaleenne muuttavat muotoaan livenä?

– Toivottovasti ei kovinkaan paljon, paitsi että rumpalimme Rich soittaa ne paljon nopeammin kuin minä tein levyllä.

Kävitte pikaisesti Euroopassa soittamassa joulukuussa ja nyt olette jo tulossa takaisin. Minkälaista vastaanotto on ollut tällä puolen rapakkoa?

– Euroopassa on mahtavaa. Niin paljon positiivisuutta ja rakkautta. Tykkään todella soittaa siellä ja odotan innolla tulevia esiintymisiä, varsinkin Helsingin keikkaa.

Julkaisette uuden levyn nimeltä Open Your Heart maaliskuussa. Mitä voit kertoa siitä?

– Se on, hyvässä ja pahassa, täysin erilainen kuin Leave Home. Se on paljon puhtaampi, seesteisempi… ja popimpi, jos rehellisiä ollaan. Se on vastareaktio Leave Homelle. Leave Home oli todella brutaali, äänekäs ja raastava. Emme halunneet tehdä samaa juttua. Yritimme tehdä jotain lämminhenkistä ja lohduttavaa… jotakin positiivista. Uusi levy on siis positiivinen levy ja toivon mukaan ihmiset suhtautuvat siihen positiivisesti!

The Men Kuudenella Linjalla 30.1. Lämmittelijän virkaa toimittaa helsinkiläinen kvartetti Black Lizard & the Liquid Plastic Castles.

Kuuntele The Menin viimeisin albumi Leave Home (2011) Spotifysta.

Mahdollisesti jotain samankaltaista