The Limit : Caveman Logic – “Veteraanit rokkilaukalla”

The Limit on Yhdysvaltain itärannikon todella pitkän linjan hämmentäjien, Testors -kitaristi Sonny Vincentin johtama, uudehko garage-pitoisen punk rockin viisikko. Kohtalaisen nimekkäästä viisikosta suuremmalle yleisölle tuttuja jäseniä yhtyeestä lienevät jenkkiläisen doom heavyn pioneeriyhtye Pentagramin elämää nähnyt laulaja Bobby Liebling ja hetken aikaa The Stoogesin livekokoonpanossa 1970-luvun alkumetreillä soittanut basisti Jimmy Recca. Rytmiryhmän täydentävät portugalilaisen doom-jyrä Dawnriderin kitaristi Hugo Conim ja rumpali J. P. Ventura. Svart Records on nyt julkaissut kokoonpanon debyyttialbumin “Caveman Logic”.

Levyn avaavat doom-soinnut “Over Roverin” introssa ovat onneksi ainoa asia, mikä viittaa nihilistiseen hidasteluun. Kyuss-tyyppinen, käännetyn puolikompin tahtiin runttaava, vahvasti stoner rock -pitoinen kappale. Indie-rock-sävytteinen uuden aallon kipale “Black Sea” jatkaa matkaa keveämmille linjoille. Levyn useamman pyöräytyksen jälkeen on todettava, että kyseessä on albumin maukkanta kuultavaa. Popahtavaa rockin potentiaalia sisältävä videobiisi “These Days” on oikein ilmavasti rullaava tekele. Napakasti psychobillyn kanssa heilasteleva “Human vs. Nature” laajentaa yhtyeen ilmaisusektoria taas entisestään. Albumin nimibiisi on puhtaasti Iggy Popin ja James Williamsonin kollaboraatioiden muottiin väsätty biisi. Asian nurjana puolena on vaan, että vertailupohjana Iggyn matalan vangitsevaan tulkintatyyliin Lieblingin hentoisen notkea laulutyyli kannattelee biisin rouhean vaarallisesti rokkaavaa runkoa heikosti, eikä se tuo kappaleeseen kaipaavaa vakuuttavuutta.

Monessa kohtaa albumia myös tuntuu, että bändin heikoin lenkki on juuri sen nimekkäin mies, Liebling. Ei siksi, etteikö mies osaisi laulaa, vaan koska miehen laulutyyli on niihin liian puhtoinen. Toisaalta, kuinka paljon enempää 67-vuotiaalta vuosikymmenien aikana kaiken maailman roinat kehoonsa vetäneeltä, jo pitkään toinen jalka haudassa rokanneelta papalta uskaltaa edesottamustensa puolesta odottaa?

Mutta onnistumisiakin löytyy matkasta. Albumin huippukohtiin on luettava pirullisen tarttuvat “Fleeting Thoughts”, kekseliäästi riimittelevä “Sir Lancelot” ja Lieblingille varsin omakohtainen rytällys “When Life Gets Scorched”. Albumin hännillä olevista kappaleista rautalanka-punk “Death of My Soul” toimii parhaiten. Ihmissuhdedraaman purkaus “Kitty Gone” ja blues-rytminen, mutta samaan aihepiirinsä toivoa antava albumin päätös “Enough Is Enough” muodostavat yhdessä albumille mukiinmenevän päätöskaksikon.

“Caveman Logic” rokkaa tyylitellen ja yhdysvaltalaisen katurockin tyylejä runsaasti varioiden. Tästä huolimatta The Limit pysyy hyvin tutuilla ja turvallisilla raiteilla pitkin matkaa. Albumin äänimaisema on selkeäksi eroteltu ja napakasti potkiva. Ei tosin haittaisi, jos mukana biiseissä.olisi ripaus enemmän yhtyeeltä todistetusti oikein hyvin toimivaa stoner-osastoa. Eikä varsinkaan, jos mukana olisi enemmän yhtenevän linjan mukaisia biisejä ja ennen kaikkea musiikillista persoonallisuutta.

3/5

punk-pitoista garagerockia veteraanivoimin