Terrorizer : Hordes of Zombies – Vanhan lihan vanha viha

Season of Mist, 2012

Los Angelesin grindcore-legenda Terrorizer jauhaa kolmannella pitkäsoitollaan kuolleiden lihaa hiljaisuudessa mätänevän, heikkotahtoisen kansan nautittavaksi. Tyylilajinsa klassikoksi nousseen debyyttinsä World Downfallin vuonna 1987 julkaissut yhtye kulminoituu tänäkin päivänä kahteen Morbid Angelin runkomieheen.

Toinen heistä on hypernopea ja nyanssitajuinen rumpalilahjakkuus Pete Sandoval, joka on levyn perusteella kuntoutunut ilmeisen hyvin taannoisista selkävaivoistaan, jotka pakottivat miehen jättäytymään pois viimeisimmän Morbid Angel -levyn, Illud Divinum Insanusin nauhoituksista ja kiertueelta kaksi vuotta takaperin. Niin ikään Morbid Angelin keulilta Terrorizerissa vaikuttaa uusimman levyn myötä paluun yhtyeeseen tehnyt basisti David Vincent, joka soittaa kyseisellä albumilla Terrorizerissa ensimmäisen kerran sitten yhtyeen debyyttilevyn. Sittemmin Vincentin on tosin tiedotettu jättäneen yhtyeen uudemman kerran.

Terrorizer omisti 19 vuoden hiljaisuuden jälkeen tekemänsä paluulevyn, Dark Days Aheadin välittömästi sen nauhoitusten jälkeen, elokuussa 2006 maksan vajaatoimintaan mehtyneelle alkuperäiskitaristilleen Jesse Pintadolle. Pintado teki merkittävimmän kitaristin elämäntyönsä brittiläisessä grind core-pioneerissa Napalm Deathissa. Nykyisessä Terrorizer-kokoonpanossa kuusikielistä murhakirvestä heiluttaa Katina Culture ja yhtyeen kalmankatkuisesta murinasta vastaa yhtyeen edellisen levynkin kokoonpanosta tuttu Wolf  a’ka Anthony Rezhawk – molemmat heistä vaikuttavat Terrorizerin ohessa Resistant Culture-yhtyeessä.

Hordes of Zombies –albumin musiikillinen tarjonta ei nimestäänkään päätellen hengi mistään pyörän uudelleen keksimisestä, vaan sen musiikillinen pääpaino pysyttelee visusti 80-luvulle juurensa ulottavissa, väkeviä metalliriffejä tulittavassa, keskitempoisessa speed-thrashissa, jota yhtye maustaa tyylitajuisesti Sandovalin bravureilla; ultranopealla rumputulella blast beateineen ja hurjine tuplabassareineen.

Albumi starttaa zombieiden kuolaamista muistuttavan intron jälkeen sähäkästi uudemman Slayerin ja Exodusin välimaastossa kiivaasti naputtavalla albumin nimikkobiisillä. Levyn alkupuolen kappaleista myös Ignorance and Apathy, Subterfuge ja Evolving Era osoittavat oivallisesti yhtyeen kyvykkyyttä tasapainoisen biisinrakennustaidon vaalimiseen. Yhtyeen kappaleissa vaarallisten ja tylyn pelkistettyjen mutta silti elinvoimaisten thrash-death-riffien rouhiminen toimii yhtyeen kappaleiden rakennusprosessia selkeimmin ohjaavana suuntaviittana.

Albumin keskivaiheilla alkaa kuitenkin erittäin lupaavan levyn harmittava tyhjäkäynti, mikä latistaa luonnollisestikin sinällään vakuuttavan kuolonlaulantateoksen vaikuttavuutta. Näistä kehnohkoista biiseistä mainittakoon Radiation Syndrome, Flesh to Dust ja Generation Chaos. Pienestä notkahduksesta huolimatta albumin loppupää nouseekin koko levyn mielenkiintoisimmaksi osioksi. Broken Mirrors ja Prospect of Oblivion toimivat jo tasapainoisemmin ja Malevolent Ghostsin kertosäkeen sähäkkä ja hard core-henkinen avosointuräimintä nostaa jo ensimmäiset, märkivät kuolleet mullistaan. Albumin lopulla yhtye saa isoimman vaihteen silmään, ja väkevästi thrashaavat Forward to Annihilation, State of Mind ja A Dying Breed onnistuvat yhdessä muodostamaan albumin vahvimman ja vihaisimman osion.

Huomioonpantavimpia seikkoja Terrorizerissa verraten esim. Morbid Angelin ilmaisuun on, että sen biisien vanhan liiton thrash-voittoisen suoraviivaisuuden ja hitaampien tempojen lisäksi yhtyeen yhteissoitto on punkimmasti horjuvampaa ja vähemmän siloteltua kuin Trey Azagthothin luoman, kellosepän tarkan, parhaimmillaan nerokkaan kimurantin kuoloriffittelyn varaan musiikkinsa perustavilla ‘Morppareilla’.

Ruotsalaisen metalliäänivelhon Dan Swanön äänittämän ja miksaaman Hordes Of Zombiesin äänimaisema on selkeä mutta aavistuksen ohut ja tarpeisiinsa nähden hieman voimaton, mikä korostuu etenkin rumpujen ilmeisestä triggauksesta johtuen. Punkimmalla äänimaisemalla ja lihavemmilla rumpusoundeilla varustettuna albumin miksaus palvelisi sen rujoja ja aggressiivisia kappaleitakin selkeästi paremmin.

Hordes of Zombies on kaikesta huolimatta kunnioitusta herättävä, tyylitajuinen, vihainen ja kohtalaisen tasapainoinenkin levy, mistä välittyy aito vanhan liiton kiihko ja tekemisen ilo kaikessa sen purkamassaan vihassa ja rujossa olemuksessaan.

4/5