Teräksen ääni kaikui Danten infernossa

Nokturnal Mortum, Harkovan lahja slaavilaiselle mustametalliskenelle, ei ole keikkaillut mittavasti ulkomailla. Eräs syy vahvaa kulttisuosiota nauttivan bändin kotikonnuilla pysymiselle lienee sen aiemmin avoimen äärioikeistolainen sanoitusmaailma, jota se on kuitenkin viime aikoina liennyttänyt. Tuoreimmalla Golos stali (“Teräksen ääni”) -pitkäsoitolla on edelleen vahva kansallisromanttinen sävy, joka ei kuitenkaan juuri nouse esimerkiksi tyypillisten kansallislaulujen patrioottista hurmosta vahvemmaksi. Laajalti ylistystä keränneen Golos stalin raakuutta ja tunnelmaa yhdistelevä melodinen black metal on joka tapauksessa niin laadukasta, että on samantekevää, vaikka orkesterin lyriikat julistaisivat ylistystä Nasse-sedälle.

Harkovalaiset yötöissä.

Yllättävänkin täydessä Dante’s Highlightissa yhtyeen keikka alkoi hieman nolosti teknisellä näperryksellä, kun mikrofonit oli kytketty virheellisesti, eikä vokalisti-kitaristi Knjaz Varggothin tervehdyksistä kuulunut yleisöön pihaustakaan. Pitkäksi venähtäneen intron ja vaivaannuttavan virittelytuokion jälkeen soimaan pärähtänyt Golos stalin nimikappale kuitenkin lanasi vakuuttavasti. Bathorylta lainatut kuoro-osiot ja sotaisa kolistelu yhdistyvät saumattomasti väkivaltaiseen mustametallikaahaukseen. Orkesteri esitteli laajalti tuoreinta levyään: ilmavaa Pink Floyd -tyylistä kitaratunnelmointia esittelevä Valkyria soi soundien osalta kenties komeammin kuin mikään muu illan esityksistä. Yhtyeen viralliseksi hitiksi noussut Ukraina keräsi luonnollisesti suurimmat aplodit, ja kertosäkeen yhteislaulua rajoitti lähinnä suomalaisyleisön heikko ukrainan kielen taito.

Varggoth kärisee.

Jokainen Ukrainassa vieraillut kuitenkin tietää, ettei maaperä todellakaan ole puhdas kuin sielu, kuten kertosäkeessä väitetään. Golos stalin pitkä päätöskappale Bila vezha (“Valkoinen torni”) jatkoi raakuutta ja seesteisyyttä yhdistelevää linjaa, ja muutama

n vanhemman raidan jälkeen outronauhana kuultiin vielä rauhallinen Nebo sumnih notshei (“Surullisten öiden taivas”). Materiaalin vahvuus jättää osin varjoon sen tosiseikan, että bändin lavakarisma ollut ainakaan Dante’sissa mitenkään mieleenpainuvaa luokkaa. Varggothin tuskainen kärinä kuulosti hyvältä, mutta muutoin hiuksiaan hyvällä perustasolla heiluttaneen orkesterin olemukseen ja liikkeeseen olisi kaivannut lisää räiskyvyyttä. Vaikkei Nokturnal Mortumia voinutkaan tällä kertaa pitää hiuksianostattavana livekokemuksena, sen saaminen lavalle Suomeen asti on joka tapauksessa kulttuuriteko.

Soundien kanssa oli etenkin keikan alkupuolella suuria ongelmia. Vuosikausia kasaan parsitulla Golos stali -pitkäsoitolla kitaroiden, koskettimien, kuorojen ja lukuisten kansanmusiikkisoitinten kirjo soi saumattomasti balanssissa, mutta livenä suuri osa metelistä tulee luonnollisesti nauhalta ja koskettimista. Ne veivät paikoin aivan liikaa tilaa kitaroilta, ja moni komea riffi jäi pimentoon kappaleiden levyversioita tuntemattomilta. Bändin monitahoinen musiikki on toki haastavaa tulkittavaa lavalla, ja olisikin mielenkiintoista joskus nähdä orkesteri esiintymässä vaikkapa kuoron ja kansanmusiikkisoitinten kanssa, vaikka se saattaisikin vaatia lavalle jääkiekkojoukkueellisen ihmisiä.