Täsmällistä toimintaa


Capillary Action, Vuk live @ Dynamo, Turku 24.5.2009

Jazzin, lattarin ja punkin sekaista progehämmennystä taiteilevan Capillary Actionin Helsingin keikka ajoittuu harmillisesti ajankohtaan jolloin kiidän tuhansien metrien korkeudessa, satojen kilometrien tuntivauhdilla kohti Barcelonaa. Niinpä oli tehtävä ennakoiva täsmäisku Suomen Turkuun, jossa jenkkiläisviisikko heitti Suomen rundinsa ensimmäisen keikan. Dynamossa oli myös ei-lainkaan-niin-vähäisenä bonuksena Vuk, jolle on viime aikoina siunaantunut näitä ulkomaan ihmeiden lämmittelyspotteja enemmänkin – viimeksi 15.5. Korjaamolla, jolloin lämmiteltävänä oli kabareefolk-sisarduo Vermillion Lies. Capillary Actionin johtohahmo/säveltäjämaestro Jonathan Pfeffer oli kuullut The Plains -levyn ollessaan keikalla Kölnissä ja järkkäsi saman tien Vukin lämppärikseen.

Vukin Dynamon veto meni aika lailla saman kaavan mukaisesti kuin Korjaamolla, tosin siellä ei taidettu kuulla Kiss the Assassiniä. Vukin kappaleet ovat uniikin unenomaisia ja lumoavia, ja tämä Vukista (polkuharmooni), Loupinesta (sähköurut) ja Janne Lastumäestä (rummut) koostuva trio esittää ne vaikuttavasti. The Plainsissä kokoonpano paisui hetkellisesti nelikoksi kun Junnu Alajuuma (of Kap Kap/Come Inside -fame) kävi soittamassa autoharppua. Tämänkertainen keikka jäi hieman aikaisempien Vuk-keikkojen mahtavuudesta, mutta näitä biisejä on vaan kertakaikkisen upea kuulla. Aina. Olen myös alkanut tykätä eräästä levyttämättömästä “aavebiisistä”, jonka Vuk esitti yksin. Erityisesti sanoituksissa on jotain toismaailmallista vetovoimaa. She floats in through the window like a demented angel…

Harvemmin kukaan ulkomainen artisti ottaa promomielessä yhteyttä meikäläiseen Facebookin kautta, varsinkaan niinkin kaukaa kuin Yhdysvalloista, mutta Jonathan Pfeffer ei ole kuka tahansa. Vasta 22-vuoteen ikään ehtinyt väsymätön kaveri suorastaan säteilee innokkuutta, positiivisuutta ja taiteellista kunnianhimoa. Puhumattakaan että kyseessä on mitä mukavin tyyppi. Olisipa itselläni edes hitunen tuollaista energiaa!

Keikka oli täsmäsoitannan ja epäsovinnaisten biisirakenteiden juhlaa. So Embarrassing -levyn alun perin metallisilla särökohdilla varustetut turboahdetun kompleksiset kappaleet taittuivat loistavasti myös tällä akustisella kitara-vetopasuuna-haitari-rummut-pystybasso-kokoonpanolla. Ai miten niin siisti instrumentaatio? Muutama uusikin kappale kuultiin. Näistä Disneyworld-tarinalla alustettu pohdinta onnellisuudesta iskostui mieleen. Upean ja innostavan keikan jälkeen oli pakko poistaa komea harmaa-oranssi Capillary Action -paita. Koodi Kuka-Klubi-Kupittaa kertoo sitten loppuillan tapahtumista.

Vinkki: Linkkejä klikkaamalla voit löytää kaikkea jännää, kuten kyseiseltä keikalta taltioituja musapätkiä…

Mahdollisesti jotain samankaltaista