Tanita Tikaram : Can`t Go Back – Aikuisen naisen tyylikäs paluu

(E-A-R Music/ Edel 2012)

Asetan levyn soittimeen epävarmuuden ja epäilyksen sekaisin tuntein. Kyseessä on vuoden 1988 Ancient Heart- albumin Twist in My Sobriety -hitistään parhaiten tunnettu, malesialais-indo-fijiläiset sukujuuret omaava brittilaulajatar Tanita Tikaram. Tyylikkään hillitystä olemuksestaan ja komeasta äänestään tunnettu pop-AOR-artisti on tehnyt ensimmäisen albuminsa 8 vuoden jälkeen.

Samettisen lounge-pop-AOR-soundin sijaan Can`t Go Backilla Tikaramin yhtyeen sointi on yllättävän rockaavasti ja monipuolisesti etenevää, duurivoittoista ja kallellaan enemmän vaikkapa Patti Smithin tai The Pretendersien Chrissie Hynden kypsän, itsenäisen naisen kevytrockauksen suuntaan. Kappaleiden keskimääräinen taso Tikaramin uutukaisella on todella hyvä, eikä hänen lauluäänensä ole menettänyt tummaa vaikuttavuuttaan ja viettelevyyttä vuosien varrella pätkääkään.

All Things to You rokkaa mukiinmenevästi. Se yhdessä aavistuksen Oasiksesta muistuttavan, tarttuvan puoli-slovarin videobiisin Dust On My Shoes:n kanssa muodostavat albumille tymäkän tarttuvan avauskaksikon. Hiljaa mutta tehokkaasti takaraivoon hiipivässä, Radioheadin popimpaa puolta sekä aavistuksen omaisesti Robbie Williamsin hittisointukiertoja sekoittavassa Make The Dayssa, autenttisessa pehmopopissa Keep It Real  sekä albumin seesteisen kauniisti päättävässä If the World Should Want for Love:ssa Tikaramin pehmeä ääni pääsee oikeuksiinsa kasvattaen jo lähtökohtaisesti hyvät biisit vielä toiseen potenssiin todellisesta suuruudestaan.

Oudolla tavalla viettelevä, kulmikas Rock `n Roll on puolestaan Tori Amosista ja Santanasta muistuttavaa venkoilevan rehellistä, alkuvoimaista, etnahtavaa pop-rockia. The Pretenders-henkistä linjaa albumilla jatkaa Science. Laulajattaren alkuajoista muistuttava, hienoisesta siirappisuudessaan huolimatta hyytävän kaunis albumin nimikkobiisi nousee puolestaan kirkkaasti Tikaramin uran parhaimpien biisien joukkoon.

Mukaan mahtuu myös aavistuksen post-rockaava ja New Orderista muistuttavaa vinoutta sisältävä Heavy Pressure sekä albumin tuottajan, Paul Bryanin kanssa duetoitu, kauniisti kehräävä One Kiss. Näistä viimeksi mainittu on kerrassaan komeaa ja lämmintä tunnelmointia kypsään musiikkimakuun.

Tanita Tikaramin uutukaisen soundi on viimeistä piirtoaan myöten onnistuneesti päivitetty vuoteen 2012 tyylikkäästi ja luonnollisesti ilman tunnetta väkinäisyydestä. Moderniin liukuhihna-aikuisrockiin verrattuna Can`t Go Back vaatii enemmän kuuntelua, eikä se ole suinkaan helppoa kauraa pureskeltavaksi. Eikä se myöskään ole lähelläkään keskimääräistä marketeissa ostohysteriaa lietsovaa kuvotus-AOR:ää.

Tanita Tikaram on varteenotettava ja erittäin validi tätiartisti vielä vuoden 2012 lopullakin. Moni nuorempi yrittäjä jää helposti vertailussa kakkoseksi. Tästä nimen omaan vetovoimaisessa, kypsässä populaarimusiikissa on kyse. Helppohan tällainen albumi olisi lähtökohtaisesti lytätä esim. argumentilla “levy ei tarjoa mitään uutta”. Kuitenkaan heikkoa lenkkiä ei albumilta tunnu löytyvän – ei vaikka sitä etsimällä etsisi.

4/5