Taikakurpitsan lumo ei haihdu – Helloween & Stratovarius Pakkahuoneella

Markus Grosskopf ja Andi Deris. Kuva: Olli Koikkalainen

Markus Grosskopf ja Andi Deris. Kuva: Olli Koikkalainen

Kun saksalaisen voimametallin kenties se kaikkein legendaarisin lippulaiva Helloween piipahti Tampereella edellisen kerran kolme vuotta sitten, lämppärin virkaan oli pestattu samaisen genren ylimpään kastiin luettava Gamma Ray. Keikka olikin suurta tiluhevin juhlaa. Tälläkin kertaa esityön Hampurin kurpitsapäiden show’lle sai luvan tehdä voimametallin saralla varsin arvostettu tekijä, Stratovarius. Odotukset olivat siis jälleen vähintään Näsinneulan ravintolan korkeudella, ja keikka myytiinkin loppuun hyvissä ajoin ennen joulukuuta.

Timo Kotipelto. Kuva: Olli Koikkalainen

Timo Kotipelto. Kuva: Olli Koikkalainen

Muutaman vuoden takaisista ongelmistaan hyvin toipunut Stratovarius heitti runsas vuosi sitten Pakkahuoneella tiukimman keikkansa ties kuinka pitkään aikaan. Vallan myönteisen kuvan bändi jätti itsestään myös tällä kertaa, joskin setti oli laadittu nyt hieman turhan hittipainotteiseksi. Mukaan jäi kaipaamaan Destinyn ja Visionsin kaltaisia eepoksia tuomaan vaihtelua. Joka tapauksessa pakolliset The Kiss of Judas, Hunting High And Low ja Black Diamond toimivat hyvin tämän noin tunnin mittaisen setin runkona. Mukavina yllätyksinä kuultiin Straton kultaisilta 90-luvun vuosilta tutut Legions ja Distant Skies.

Ulkona paukkuneesta pakkasesta huolimatta Pakkahuoneen yleisömeressä oli paikoin kiusallisen kuumaa. Samoin näkyi olevan lavalla, jossa esimerkiksi Timo Kotipelto suorastaan valui hikeä. Miehen laulusuorituksiin kuumuus ei pahemmin vaikuttanut; kaikki sujui pääosin hyvin, mutta ylimmän rekisterin kanssa hänellä oli tuttuja ongelmia. Menoa ne eivät kuitenkaan haitanneet, ja eturivin naisetkin saivat jälleen hullaantua Kotipellon silmäpelistä.

Matias Kupiainen. Kuva: Olli Koikkalainen

Matias Kupiainen. Kuva: Olli Koikkalainen

Sen kummempaa motkottamista ei ollut muunkaan bändin toiminnassa. Jopa pikavaroituksella rumpujen taakse pestattu Alex Landenburg hoiti virkansa kuin vanha tekijä, joskin moni kuvio oli luonnollisesti yksinkertaisempi kuin Jörg Michaelilla. Kotipelto muuten mainitsi Michaelin toipuvan hyvää vauhtia syövästään, ja hänet saatetaan nähdä tositoimissa jo alkuvuoden rundilla. Kotipelto lupasi myös, että silloin Stratovariukselta kuullaan paljon enemmän uutta materiaalia kuin nyt. Omasta puolestani bändi saisi pysytellä tiukasti 90-luvun materiaalissa, sillä Stratolta ei ikävä kyllä ole tullut yhtään kokonaisuudessaan onnistunutta levyä kymmeneen vuoteen… Onnea matkaan joka tapauksessa myös sille rundille. Timo Tolkin lähtö on tehnyt vain hyvää ainakin yhtyeen lavatyöskentelylle.

 

Stratovarius 14.12.2010 Pakkahuoneella:

Phoenix
Legions
Darkest Hours
The Kiss of Judas
Againts the Wind
Eagleheart
Distant Skies
Speed of Light
Paradise
Hunting High And Low
Black Diamond

Helloweenia ei tarvinnut odotella lavalle kovinkaan kauaa, sillä Stratovariuksen kamat roudattiin pois saksalaisella tehokkuudella alta aikayksikön. Huomiota kiinnittivät Dani Löblen vitivalkoinen rumpusetti ja sen takana pyörinyt metallihärveli, joka esiintyy myös uuden 7 Sinners -levyn kannessa. Tuoreita biisejä kuultiin lopulta kolme, joista parhaiten upposi keikan käynnistänyt Are You Metal?. Porukka osasi kiitettävän hyvin sen huudatukset, joihin Blaze Bayleyn tavoin elehtinyt Andi Deris sitä jatkuvasti yllytti.

Huutomyrskystä ei ollut puutetta myöskään toisena kuullun Eagle Fly Free -klassikon aikana. Biisi kuuluu bändin vakiosettiin, toisin kuin samalta ajalta peräisin oleva March of Time, joka lukeutui keikan positiivisimpiin yllätyksiin. Muutenkin setti oli muuttunut kiitettävän paljon sitten edellisen Tampereen visiitin. March of Timen tavoin sydäntä sykähdyttivät aina yhtä vauhdikas Ride the Sky (jota ei muuten kuultu Helsingissä seuraavana päivänä!) ja akustiseksi muutettu Forever And One -balladi, joka korvasi pahan inflaation kärsineen A Tale That Wasn’t Rightin. Vähemmän onnistuneita valintoja sen sijaan olivat melko puuduttava Handful of Pain ja yksiulotteinen “autoilubiisi” Steel Tormentor.

Michael Weikath. Kuva Olli Koikkalainen

Michael Weikath. Kuva Olli Koikkalainen

Jälleen hiuspehkonsa paksuutta menettänyt Andi Deris hoiti leiviskänsä tällä kertaa erittäin hyvin. Edellisillä Tampereen keikoilla vaivannut äänen pihinä loisti poissaolollaan jopa kaikkein korkeimmissa kohdissa. Nuottikin pysyi näissä kohdissa oikeana, vaikka eivät kiekukohdat tietenkään aivan yhtä korkealta kajahtaneet kuin levyllä. Myös kitaristikaksikko Michael Weikath–Sascha Gerstner oli vakuuttavassa vedossa. Tuplasoolot kulkivat sadasosasekunnilleen yhtä matkaa ja olivat ihailtavia etenkin Halloweenissa ja Ride the Skyssa. Eikä bändin ainoa nahkahousuhemmo Weikath muuten erehtynyt tälläkään kertaa hymyilemään kuin ehkä kerran, toisin kuin basisti Markus Grosskopf, jonka positiivinen olemus ei ole muuttunut miksikään.

Keikka huipentui tiukkaan hittiputkeen (I Want Out, Ride the Sky, Future World ja Dr. Stein), jonka aikana Deris jutusteli mukavia ja huudatti porukkaa oikein urakalla. Dr. Steinin soidessa lavalle pääsi rokkaamaan myös joukko tohtori Steiniksi pukeutuneita faneja, kuten netissä oli luvattu. Helloween ei siis todellakaan pettänyt fanejaan tälläkään visiitillään, jonka lavaosuus kesti vajaat pari tuntia. Bändi elää ja voi paksusti yhä yli neljännesvuosisadan taipaleen jälkeen ja näkyy valloittavan puolelleen myös nuoremman polven metallipäitä. Eikä Helloweenin seuraavaa Tampereen show’ta tarvitse onneksi odottaa kuin puolisen vuotta, sillä yhtye on jo buukattu Sauna Open Airiin.

Helloween 14.12.2010 Pakkahuoneella:

Are You Metal?
Eagle Fly Free
March of Time
(kitarasoolo: Sacha Gerstner)
Where the Sinners Go
Steel Tormentor
(rumpusoolo: Dani Löble)
I’m Alive
You Stupid Mankind
Forever And One
Handful of Pain
The Keeper’s Trilogy (Medley: Keeper of The Seven Keys / King for a Thousand Years / Halloween)
I Want Out
————–
Ride the Sky
Future World
————–
————–
Dr. Stein

Mahdollisesti jotain samankaltaista