Stam1na: Nocebo (2012) – Lemin pojilta jälleen vuoden metallieepos

Takana on jo kuusitoista vuotta sekä neljä toinen toistaan kovempaa albumia, joten viidennen kiekon tekeminen on taatusti kasannut paineita viisimiehiseksi kasvaneen Stam1nan harteille. Kuinka ihmeessä ryhmä voisi vastata Viimeinen Atlantis -albumin miltei profeetalliseen voimaan, tai esikoisen hillittömään iskuun ottamatta taka-askeleita tai menettämättä suuntaansa?

Mitä studiossa lieneekään tapahtunut jenkkituottaja Joe Baresin valvovan silmän alla, niin ainakaan bändi ei ole turhaan puristanut soittimiaan, vaan kulmikas hc-metalli saa virrata vapaasti ja voimalla. Musiikin rentous ja suoranainen vaivattomuus yllättävätkin iloisesti, kun kappaleet poukkoilevat ja risteilevät sinne tänne pitkin modernin metallin genrevapaita rajoja.

Hyyrysen rustaamat tekstit iskevät jälleen tasaiseen tahtiin silmää, vaikka tarinat ovat vinoudessaan taipuvaisia myös tiettyyn tummuuteen, mitä kiekon nimikin toistaa. Nocebo on suoraan käännettynä ”minä vahingoitan” ja sillä tarkoitetaan lumelääkkeiden negatiivisia vaikutuksia. Löyhänä teemana on nykymaailman ja siinä riutuvan ihmisen paradoksaalinen olemassaolo, joka on kaikkea muuta kuin helppoa. Vaarana on myös saarnaamiseen sortuminen, mutta sen kokenut sanaseppomme tällä kertaa väistää viisaasti. Maailmaa kun voi parantaa asteen mutkikkaammillakin teksteillä.

Sävellysvastuu on jakautunut siten, että Hyyrynen ja soolokitaristi Pekka Olkkonen ovat tuoneet kumpikin pinoon neljä biisiä, ja kaksi muuta raitaa on lähtöisin basisti Kangasmäen kynästä. Tämä kolmikanta toimii ja jäsenet täydentävät mainiosti toisiaan, sillä siinä missä Hyyrynen on taipuvainen kaahaukseen heittää Olkkonen mukaan tarttuvampaa materiaalia, kun taas Kangasmäki osoittautuu todelliseksi punk-koneeksi. Mariskan sanoittama Tavastia palamaan! onkin eräs riehakkaimmista kotimaisen metallin palasista mitä olen koskaan kuullut.

Stam1na ylittää nostamansa riman luottamalla monipuolisuuteensa ja menemällä entistä pidemmälle lähes joka rintamalla. Nocebo onkin tasapainoinen keitos thrashia, punkia, progemetallia, sekä jotain aivan muuta, jota tehdessä bändillä on ollut selvästi hauskaa. Vuoden metallieepos taitaa olla tässä. Aika paljon pitää tapahtua, mikäli Nocebo aiotaan vielä ylittää.

5/5

Mahdollisesti jotain samankaltaista