Soundi-klubi: Riehakasta inhorealismia ja svengaavia harvinaisuuksia Riston, Radiopuhelimien ja Röyhkän tyyliin

Risto, Radiopuhelimet ja Kauko Röyhkä & Narttu
Pakkahuone, Tampere 19.9.2013

Tampereen Pakkahuoneella vietettiin ensimmäistä Soundi-klubia. Esiintyjiksi oli haalittu kolme nimekästä aktia, Risto, Radiopuhelimet ja Kauko Röyhkä & Narttu.

Illan aloitti virkavuosiltaan nuorin nelikko. Risto Ylihärsilän johtama Risto valmistelee omien sanojensa mukaan science fiction -henkistä levyä, josta on saatu esimakua Tiedän millainen on ihminen -sinkun muodossa. Vokooderia hyödyntävä kappale kuultiin myös Pakkahuoneella, ja koko keikka keskittyi pääosin tulevan levyn materiaaliin.

Olen seurannut Riston uraa eponyymistä debyytistä lähtien ja kokenut monet hurmokselliset keikat. Tällä kertaa riehakkuus oli sysätty sivuosaan. Uusissa kappaleissa esiintyvät tiuhaan enkelit ja kuolema. Livenä tuoreet biisit soivat vakavasävyisinä tai jopa painostavina (kappale, jossa mainittiin usein Jeesus Kristus). Maistiaisten perusteella on silti vaikea sanoa, mitä tulevalta levyltä sopii odottaa.

Hurmos pääsi hetkellisesti irti Nina, olen palasina -kappaleen loppurevittelyissä. Samoin loppuun säästetty Rakkauden rock muistutti siitä, miksi Risto on eräs Suomen kovimmista liveakteista.

Radiopuhelimet. Kuva: Olli Koikkalainen

Radiopuhelimet. Kuva: Olli Koikkalainen

Radiopuhelimet julkaisi uuden levynsä seuraavana päivänä keikan jälkeen. Ei kenenkään maa esittelee vimmaisen oululaisryhmän tällä kertaa akustisena. Levyn teeman mukaisesti yhtye asteli lavalle kitarat kainalossaan ja antoi palaa ilman säröä.

Setti keskittyi ainoastaan tuoreen levyn materiaaliin. Tommin pornolehdet johdatteli tunnelmaan. Jyrki Mäki sylki suustaan tutun kieroa tarinaa, ja sama inhorealismi jatkui perään Smäidän muodossa.

Levyllä soittaa useita vierailijoita, jotka kutsuttiin myös lavalle. Kaksi saksofonistia, sellisti, viulisti ja taustalaulaja saivat tunnelman tiheäksi etenkin Yö kun saatiin päätökseen -kappaleen aikana. Huiput oli silti vielä kokematta. Eeppinen Kilju päätti illan ainoalla oikealla tavalla. Samalla kävi selväksi kiljuresepti. Tiedosta voi olla monelle vielä iloa.

Radiopuhelimet toimii myös akustisena, mutta riisuttuna se menettää osan energiastaan ja intensiteetistään.

Kauko Röyhkä. Kuva: Olli Koikkalainen

Kauko Röyhkä. Kuva: Olli Koikkalainen

Illan päätti itseoikeutetusti Kauko Röyhkä & Narttu. Mikäli aiemmat keikat olivat tarjonneet uutta materiaalia, siitä ei ollut pelkoa enää loppuillasta. Ihmiset, joita valui paikalle koko ajan enemmän, olivat tulleet nauttimaan Paskasta kaupungista ja muista takuuvarmoista vanhoista hiteistä, eikä odotuksia petetty.

Illan yllättävimmät vedot, jotka Röyhkä oli tosin jo päivällä Facebookissa paljastanut, olivat Pikku taksi, Pastoraali ja Tuntemattomalle. Kappaleita ei ole kuultu livenä kahteenkymmeneenviiteen vuoteen, mikäli Röyhkän sanoja on uskominen.

Muuten mentiin tutummissa merkeissä. Talo meren rannalla, Nivelet, Maa on voimaa, Paha maa, Majavalakki ja Pikku enkeli toimivat takuuvarmasti. Komeimmin soi kuitenkin varsinaisen setin päättänyt ja reippaasti rokannut Mainostaulujen taakse.

Narttu oli vähintään yhtä verevässä iskussa kuin uuden tulemisen aiemmilla keikoillakin. Yhtyeessä on luontaista svengiä. Ilahduttavasti myös sovituksia oli osin muokattu; en ainakaan muista aiemmilta keikoilta yhtä komeita kitarasooloja.

Mahdollisesti jotain samankaltaista