Sivuvaikutuksena sukupolvenvaihdos?

30.9.2009 Lepakkomies, Helsinki
Sideffect-klubi: My First Period, Hetero Skeleton, Neue Haas Grotesk, 1234567890

Nuoremman polven pikkupuulaakit Sideffect Records ja Rabbit Ilsn ovat sekä julkaisuillaan että klubeillaan tuoneet tuoreen tuulahduksen Helsingin vanhojen partojen dominoimaan marginaalimusiikkikenttään. Vakiintuneemmat keikkajärjestäjät Potlatch, Mental Alaska ja Boring as Fuck jatkavat toki edelleen omilla tahoillaan kaupungin elävän musiikin tarjonnan rikastuttamista, mutta silti on hienoa, että löytyy myös täysin uutta verta ja näkemystä. Viime keskiviikkoista iltamaa voidaan otsakkeestaan huolimatta pitää yhteistyönä, sillä lauteille nousseista ryhmittymistä kahdelta on juuri tullut uusi julkaisu Rabbit Ilsnin kautta ja yhdeltä aikaisemmin kesällä. Soppaa hämmentämässä oli myös veteraanimpaa osastoa edustava Hetero Skeleton.

1-2-3-4-5-6-7-8-9-0 Let's Rock!

1-2-3-4-5-6-7-8-9-0 Let's Rock!

Toisen Messiah-pitkäsoittonsa julkaisua juhlistava 1234567890 aloitti illan. Levyllä duon lähestymistapa rockiin on luuppausta hyödyntävän industrial-henkistä, mutta livenä yhtye operoi orgaanisemmin ja kolmantena elementtinä kuvioon astuu Sydän, sydän -yhtyeen Tuomas Skopa, joka  älämöi vokaaleilla ja efekteillä. Karhumaisesti löntystelevä Ultimate Warrior kiteyttää parhaiten mistä yhtyeessä asenteen ja luonteen tasolla on kyse; hieman tyhmää ja kömpelöä, mutta samalla sympaattista välittömyyttä henkivää mölyämistä. Yhtyeellä on kylläkin varsin monipuolinen tyylivaranto, jota raotettiin Lepakkomiehessä sekä omituisen hilipatiheijjaa-meiningin ja T.A.T.U.-hassuttelun että tunnelmallisemman maalailun ja jammailun muodossa. Bändin livetoiminta tuntuu vielä olevan jokseenkin raakilemaista ja hahmotonta, muttei välttämättä negatiivisessa mielessä.

Neue Haas Kraftwerk.

Neue Haas Kraftwerk.

Mm. Verilöylyssä  ja Athletic Armsissa vaikuttaneita tyyppejä sisältävä Neue Haas Grotesk päätti noiserock-jammailun sijaan heittäytyä Kraftwerkiksi.  Tiedättehän, pöytä efektilaitteistoa ja syntetisaattoreita täynnä ja kolme kaveria vääntämässä nappuloita. Vaikka sieltä parhaimmillaan ihan veikeää Black Dicen tyylistä pulputusta lähtikin on pakko sanoa, että tämäntyyppinen on homma nähty ja kuultu niin moneen otteeseen. Yhtye yritti nähtävästi tehdä jotain itselleen uutta, mutta musiikillisesti lopputulos oli varsin yhdentekevää elektroniikkahälyä. Volyymikin olisi saanut olla kovemmalla.

Sairaustapausten ja muiden sattumien johdosta Hetero Skeleton esiintyi poikkeuksellisesti triona. Vierailevana norjalaistähtenä piti itse asiassa olla MoHan Anders Hana, mutta kaveri oli keikan alkaessa tiellä tietymättömillä. On ehkä hieman outoa puhua perussetistä hämmentävistä tempauksista ja vaihtelevista kokoonpanoista tunnetun yhtyeen kohdalla, mutta

Hetsku-trio Pätäri, Partinen ja Pirtilä.

Hetsku-trio Pätäri, Partinen ja Pirtilä.

sellainen vaikutelma kuitenkin jäi. Kitarassa ja rummuissa oli tuttu Pätäri-Partinen miehitys, Pirtilän keskittyessä nauhoihin ja sämpleihin. Hetskujen mökä ei enää aikoihin ole livenä ollut luokkaa infernaalinen, vaan pikemminkin reippaan mautonta ja värikkäästi rönsyilevää. Tällä kertaa soitto pysyi tosin poikkeuksellisen hillityillä linjoilla eikä yhtyeelle tyypillisiä ylilyöntejä juurikaan ollut. Setti eteni vetävän aaltoilevasti ja yhtyeelle tutun nyrjähtäneen mielenlaadun säilyttävästi, mutta jäi silti jotenkin tyypilliseksi improksi. Parhaimmat jutut olivat alkuvaiheen rytmikkäässä rokkinostatuksessa ja keskivaiheen pienimuotoisemmassa väkerryksessä. Siitä soitto ikään kuin vain hiipui väistäen tarkoituksellisesti(?) loppuhuipennuksen kliseen.

Teinityttöangstia My First Periodin malliin.

Teinityttöangstia My First Periodin malliin.

Ainoa minulle etukäteen outo yhtye My First Period paljastui Baxter Stockman– ja Lady Escape -jätkien nihilistiseksi teinityttöangstirymistelyksi. Dragissä esiintynyt trio ammentaa jostakin noise rockin, sekametelicoren ja black metallin välisestä äärimusiikillisesta maastosta. Kappaleiden välillä kuultiin varsin synkeitä puhesämplejä ja itse sanoitukset vilisivät ihsmismiehen alhaisimpia perversioita. My First Periodin kaiken kaikkiaan överin kaoottinen ilmaisu puri meikäläiseen, vaikka tuntuu että 1234567890:n tavoin sekin on livebändinä vielä kaukana täydestä potentiaalistaan. Yhtye oli tosin ainoa illan esiintyjistä joka onnistui yllättämään myös musiikillisesti ja siitä peukkua.

Klikkaapa kuule niitä linkkejä niin kuulet kyseisiltä keikoilta äänitettyä ääntä!

Mahdollisesti jotain samankaltaista