Sepulnation kokoontui Virgin Oilissa

Sepultura, Virgin Oil Co. 22.03.12

Sepultura on vuosia ollut minulle henkilökohtaisesti tärkeä bändi. Arise– ja Chaos AD -levyiltä opin speed/thrash-metallin alkeet ja Roots oli käänteentekevä albumi myös minulle. Vuosia olen karttanut bändin keikkoja Derrick Greenin vaihduttua bändin laulajaksi, koska ehdin nähdä bändin klassisessa kokoonpanossa vuonna 1996 Messilän juhannusbileissä. Lähemmin tarkasteltuna Derrick Green on luotsannut Sepulturaa pitempään kuin Max Cavalera. Albumeita yhtye on julkaissut molempien vokalistien kanssa kuusi kappaletta. Maxin jälkeinen tuotanto on ollut äärimmäisen epätasaista. Muutamia ässäbiisejä lukuun ottamatta 2000-luvun tuotanto ei ole herättänyt suuria intohimoja. Pohjanoteerauksena voidaan pitää taiteellisesti flopannutta A-Lex -teema-albumia. Ilokseni tuoreimmasta Kairos-albumista on muodostumassa yhtyeen vahvin esitys, sitten Rootsin.

  

Edellisiin seikkoihin viitaten, en odotellut liikoja Virgin Oilin keikalta. Onneksi odotukseni ylitettiin. Yhtye nautti soittamisesta, varsinkin Andreas Kisser, joka myös livenä näyttää henkisesti kantavan Sepulturan keulahahmon viittaa. Harvat ovat väittäneet Derrick Greeniä huonoksi vokalistiksi. Ero Maxin lava-habitukseen ja laulutyyliin on huomattava. Vaikkakin Mr. Green veti keikan verkkareissa, mies näytti verrokkiaan elinvoimaisemmalta, verrattuna useampaan näkemääni Soulfly-keikkaan. Eikä rumpalin pallikaan ole helppo tontti nykyisille Sepultura-kannuttelijoille. Porukan nuorin, lapsi-tähtenäkin kunnostaunutta Eloy Casagrandea voi varauksetta sanoa power-rumpaliksi, jolla on myös tekniikka täysin hallussa. Varsinkin Kairos-albumin Mask-kappale oli suoraa tykistötulta livenä ja pannut saivat sellaista kyytiä, ettei Igor Cavaleraa tullut tippaakaan ikävä. Eloyn halonhakkuuta Pietarin keikalta:

“Uuden” Sepulturan vahvuus on se, ettei se nojaudu pelkästään nostalgiaan, vaan vanhoilta albumeilta oli klassikoiden lisäksi nostettu esille harvemmin kuultuja ja paremmin Derrickin laulutyyliin sopivia numeroita mm. Attitude (Roots) ja Septic Schizo / Escape to the Void (Schizophrenia). Mainitsemani Maskin lisäksi Relentless edusti Kairoksen parhaimmistoa livenä ja Dante XII -levyn Convicted In Life -kappaletta voi jo nimittää nyky-Sepon klassikoksi. Keikan loppukliimaksi noudatti odotettua kaavaa Arise, Territory ja encoreksi Roots-kaksikko Ratamahatta ja Roots Bloody Roots.

Vuosien tauon jälkeen Sepultura näyttää jälleen lähes yhtä elinvoimaiselta kuin kultaisina vuosina. Enpä olisi ennakkoon uskonut.