Secret Chiefs 3 hurmiossa Pariisin keikoillaan

SECRET CHIEFS 3
a.P.A.t.T., L’Oeillère ja Charlie O

Petit Bain, Pariisi 1.12.2012
FGO Barbara, Pariisi 2.12.2012

Secret Chiefs 3 (tästä edespäin SC3) kiersi syksyllä Eurooppaa ties kuinka monetta kertaa. Yhtyeen Facebook-sivu kertoi että kiertueen päättävillä Pariisin keikoilla kuullaan yhteensä kaikki biisit jotka he ovat treenanneet tätä reissua varten. Lähtöpäätös oli siksi helppo, ja mieli heittää hyperkeikkaa edelleen. Yhtyeen perusti 90-luvun lopulla kokeellisen mutta koukuttavan musiikin erikoismies Trey Spruance (Mr Bungle, Faith No More, useat John Zornin projektit ynnä paaaljon muuta). Hän taitaa kielisoittimet, sovittamisen ja tuotannon suvereenisti. Levyillä yhtye tulkitsee Spruancen säveliä ja lainakappaleita useiden musiikkityylien puitteista rakennetussa filosofiaan verhotussa galleriassa. Osiksi kelpaa esimerkiksi äärimetalli, elektroakustinen musiikki, Lähi-idän musiikkiperinne, italokauhu sekä intialainen elokuva- ja populaarimusiikki. Virityksen saa eloon vaivattoman kuuloinen virtuositeetti ja syvä rakkaus musiikkiin. Pakettiin kuuluu kuiva huumori, mutta ironista yhtyeen sointi tahi karvoitus ei ymäärtääkseni ole.

Elävältä SC3 oli tällä kertaa verrattain riisuttu. Kappaleesta riippuen äänessä oli rummut, basso, yhdestä viiteen syntikkaa, yhdestä kolmeen kitaraa, saz (luutun sukulainen), trumpetti, viulu, alttoviulu ja vieraileva vokalisti, mihin nyt viiden soittoniekan ja parin vierailijan raajat kulloinkin riittivät. Levytetyistä kappaleista tahkottiin iskeviä mutta silti rönsyileviä versioita. Kitarat puskivat vähintään parin päivän sänkeä ja vikkelät koreografiat kattoivat myös viulun ja tuplabasarin pedaalit.

Kyvykkäät koverit ovat yhtyeen leipälaji. Molempien keikkojen aluksi tarjoiltiin kypsytetyn juustoisilla syntikoilla höystetty versio Saint-Saënsin tanssista Danse macabre. Lisäksi kuultiin levytetyt afganistanilainen perinneviisu The 3, Bernard Herrmannin musiikkia elokuvasta The Day the Earth Stood Still, Carpenterin Halloween-tunnari pakotettuna 6/8-rytmiin ja Exodus-elokuvan tunnusmelodia trumpetilla ja surffikitaroilla ryyditettynä. (Ehtaa musavisa-materiaalia: mitä yhteistä on Tapio Rautavaaralla ja SC3:lla?)

Bändi ei olisi oma itsensä jos tarjolla ei olisi ollut myös vähintäänkin yllättäviä kappalevalintoja. Molempina iltoina yleisöä hauskutettiin / koeteltiin reippaalla tulkinnalla Sousan marssista Stars And Stripes Forever, sekä ranskalaisen urkurin ja säveltäjän Eugène Gigout‘n juoksuttelulla Toccata b-mollissa vuodelta 1890. Sovitus sisälsi luontevasti sekä blast beatin että viulun. Vuoden 2007 seiskatuumaisten b-puolet eivät ole aivan terävimpiä sapeleita yhtyeen arsenaalissa, silti niitä heiluteltiin kaksin kappalein. Niiden sijaan olisin kernaasti nauttinut hiljattain julkaistun läntisemmän version kappaleesta The Exile, tai jonkin muun hillitymmän helmen. Toisaalta yhtye levyttää niin harvakseltaan ja kiertää niin tiuhaan että kaipaavat ymmärrettävästi livevalikoimaan vaihtelua. Onneksi saatiin todistaa myös aitoja heijasteita Graalin jalokivestä kuten Ship of Fools, Balance Of The 19 ja Brazen Serpent.

Liverpoolilainen kuusikko a.P.A.t.T. lämmitteli tarjoamalla oudoista eväistään, L’Oeillère hämmästytti bionisella akustisen kitaran käsittelyllä, ja toisena iltana Ranskan Charlie O jaksoi kolmen kimppaa Hammond, Leslie ja Charlie baarin puolella koko illan. Ennätyksensä on kuulemma 12 tuntia.

Kirjoittajalle yksi parhaista asioista keikoissa on kun livenä koettujen kappaleiden tenho jättää syömmeen pienen liekin jonka lämmössä on ihanaa kuunnella levytettyjä versioita uudella innolla. Tuon liekin sain viemisiksi näistä joulukuun illoista. Pikkulintu (oikeasti promoottori, jolla parta ja kultahammas) kertoi että kevään kuluessa tulee kaksi uutta levyä. Ensi joulukin tulee siis etuajassa!

Huom. Toinen keikoista kuunneltavissa lähes kokonaan juttuun upotetuista videoista.