Sara: Se keinuttaa meitä ajassa (2012) – synametalli vaihtui seesteiseen pop-rockiin

Sara katkaisee neljän vuoden mittaiseksi venähtäneen levytystaukonsa ristiriitaisella ja uusia uria avaavalla albumilla. Kolmen ensimmäisen pitkäsoiton aikaiset synametallin haamut ovat vuosien saatossa kadonneet, kun amerikkalainen teollisuusmustuus on korvattu kotimaisella melankolialla. Neljä vuotta sitten ilmestynyt Veden äärelle oli jo selvä irtiotto juurista, mutta vasta nyt post-metal ja post rock ovat vaihtuneet lopullisesti puhdasveriseen pop-rockiin.

Saran kappaleet ovat koko levyn tavoin ristiriitaisia tapauksia. Sävellykset on rakennettu aiempaa pienemmistä ja harvemmista palasista, mutta tarkkaan harkitun ja erittäin selkeän soundimaailman ansiosta ne pienimmätkin siveltimen vedot erottuvat toisistaan ja kankaalle syntyvä kuva on yksityiskohdiltaan rikas ja sävyiltään syvä. Tummat juonteet toteutetaan lähinnä sanojen voimalla, kitaroiden ja synien jäädessä toistuvasti taustalle. Lyriikat tihkuvat hienoja kielikuvia, mutta syystä tai toisesta niistä on vaikea saada otetta, sillä vokalisti Joa Korhosen kirjoittamat tarinat tahtovat sirpaloitua irrallisiksi lauseiksi ja sarjamaisten kuvien välkkeeksi. Apua lyriikoihin on saatu itseltään Jarkko Martikaiselta, mutta vielä tällä erää mestariteokset jäävät uupumaan.

Neljä vuotta on pitkä aika odottaa uutta albumia, mutta siitä huolimatta Sara tuntuu olevan yhä jonkinlaisessa käymistilassa, tai uuden aikansa kynnyksellä. Tuleva näyttää onko edessä Anatheman kaltainen syöksy uusiin ja taiteellisesti kunnianhimoisempiin sfääreihin, vai kenties sijoittuminen entistä lähemmäs valtavirran tummempaa laitaa, josta löytyy aina runsaasti tilaa kotimaisille melankoliakoneille. Kaikki merkit viittaavat siihen että vaihtoehdoista jälkimmäinen on todennäköisempi.

Se keinuttaa meitä ajassa on hieno ja laadukas levy, mutta orkesterin suurimmaksi saavutukseksi sitä on vaikea kutsua. Moiseen tarvittaisiin rohkeampaa kurottamista sekä suurempaa sydäntä, mutta kuka tietää mihin polku vielä johtaa ja kuinka merkittävä teos tämä tulee olemaan vielä suuremmassa kuvassa. Toivoa sopii, ettei seuraavaa siirtoa tarvitsisi kuitenkaan odottaa ihan kokonaista neljää vuotta.

3/5

Mahdollisesti jotain samankaltaista