Sammal : Sammal – Jalostuneen naavoittunutta jytäprogea

sammal(Svart Records 2013)

Korppoossa alkunsa viime vuosikymmenen loppupuolella saanut 70-luvun hämyprogeraskasrokkailuryhmä Sammal on debyyttialbumillaan varsin vakuuttavan kuuloinen tapaus. Vanhojen progevinyylien rahisevista kuuntelusessioista alkupotkunsa saaneella ryhmällä on ollut aikaa ja malttia hioa soundiaan hyvinkin jalostuneeksi ennen esikoisensa julkaisua.

Sammaleen musiikki hengittää raikkaasti sekoitellen Aphrodite`s Child CamelCaptain Beefheart –Tasavallan Presidentti -Pekka Streng -osaston klassisen progressiivista, monilonkeroista tulkintaa fuusioituna Uriah Heep Deep Purple Cream Mountain -tyyppiseen `60-`70-luvun taitteen juurevaan raskasrokkailuun.

Kitaristi Jura Salmen ympärille kasautunut viisikko on kaikessa täyteläisyydessään, tyylitajuisuudessaan ja taitavuudessaan oikeinkin miellyttävää ja piristävää kuunnelletavaa.  Kyseessä on yhtye jonka käsittelyssä retrohenkinen musiikki kuulostaa silti teeskentelemättömän autenttiselta ja perinnetietoiselta.

Kappaleet kasvavat ja pienenevät äänimattomaisesti muodostaen albumista veikeän kokonaisuuden, missä musiikillista liikkumavaraa on hyödynnetty hienosti. Hienona esimerkkinä tästä mainittakoon erinomaisen lumoavat Esox Lucius ja Kaikki kortitJäniksen vuosi -biisistä tulee tosin liiankin selkeästi mieleen Roger Whittakerin Pata Kakkosen tunnarina parhaiten tutuksi tulleen Finnish Whistlerin sointukulku, kun taas Näennäiskäännännäinen on Black Sabbathin Solituden kitaranäppäilyn häiritsevän selvää uusiokierrätystä.

Näinä kertakäyttöisyyden ja muovisten soundien aikoina Sammal on jo lähtökohtaisesti luonut huomaamattaankin itselleen erittäin haasteellisen tehtävän löytääkseen musiikilleen kuulijakuntaa laajemmin kohtalaisen paljon keskittymistä ja ajatusta vaativalle musiikilleen. Tätä se on varsinkin, kun tällaisen musiikin laulukielenä toimii suomi vuonna 2013. Marginaalissa Sammaleen kaltaiselle naavapartaprogeilulle on kuitenkin riittävästi rehevää tannerta missä temmeltää ja osoittaa lahjakkuutensa sarallaan.

Sammal-albumin soundimaisema on luonnollisuudessaan miellyttävän samettinen kaikessa autenttisuudessaan, missä kosketinsoittaja Juhani Laineen hammond-ujellus kutoo pehmeän mutta erittäin tehokkaasti jyräävän analogisen rock-soundin päälle helmeilevää äänimattoa.

Kokonaisuutena Sammal-debyyttia vaivaa kuitenkin asteittainen harhailevuus ja paikoin liiankin perinteitä kunnioittava, kiltin uskollinen ote. Lisäksi kaikessa kokeellisuudessaan monet yhtyeen kappaleiden ydinpuusta ovat turhankin ennalta arvattavaa ja käytettyä, jamihenkistä hippirock-riffittelyä. Myös biisien vetovoima jää turhan usein puolitiehen potentiaalistaan tarttumapinnan tasapaksuuden takia.

Kuitenkin, Sammal-palapelin palaset ovat paikoin oikein hyvinkin löytäneet toistensa uomat, vaikka pari musiikillisen toimivuuden kannalta olennaista juttua hakeekin vielä maksimaalista iskuvoimansa yhtyeen raikkaan kuuloisessa paletissa. Kaikkeen tähän kun lisätään vielä tietoisuus siitä, että albumi on äänitetty studiolivenä kahdessa päivässä, lopputulokselle pitää kumartaa ja syvään. Tulevaisuutta ajatellen povaan Sammaleelle erittäin rikkaita hetkiä yhtenä maamme nykyprogen etevimmistä yhtyeistä.

 

3/5

 

 

Mahdollisesti jotain samankaltaista