Ruisrockin sunnuntai tarjosi herkkua indien ystäville

Sunnuntai oli koko viikonlopun mielenkiintoisin päivä. Siinä missä lauantai kulki pääosin suomalaisissa merkeissä, tulivat sunnuntain kiehtovimmat yhtyeet ulkomailta. Ennen ulkolaisia indieihmeitä oli kuitenkin syytä rauhoittua hetki supisuomalaisessa seurassa. Ja kukapa suomalaisia voisi paremmin edustaa kuin Vesa-Matti Loiri.

Ääriään myöten täyttynyt teltta antoi raikuvat aplodit, kun viihdetaiteen grand old man asteli estradille. Korvia huumaava kannustus ei jäänyt Loirilta huomaamatta, sen verran liikuttuneelta mies tuolillaan vaikutti. Setti painottui Lappi-trilogiaan, jossa Loiri versioi mm. J Karjalaista, CMX:ää ja Miljoonasadetta. Viimeisin olikin setissä kattavasti edustettuna, sillä Loiri tulkitsi Lapsuuden sankarille ja Silmitön talvi -kappaleet sekä Olkinaisen, jonka alkuperäisversion edessä oli Loirikin aseeton.

Hieman merkattua pidemmäksi venähtänyt keikka tarjoili lisäksi lainoja nuoremman polven muusikoilta (Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt), yhä vaikuttavilta (Dave Lindholmin Minun nimi on nimessun) ja edesmenneiltä konkareilta (Juicen Rakkauden ammattilainen). Liekö terveysongelmien kanssa paininut Loiri pohtinut myös omaa kuolevaisuuttaan, sillä varsinaisen setin päätökseksi maestro esitti YUP:n Meitä odotellaan mullan alla ja nuorena kuolleen Pekka Strengin Sisältäni portin löysin -kaksikon?

Kuva: Balsara Marushkevich

Kuva: Balsara Marushkevich

Hartaasti odotettu Belle & Sebastian oli kerännyt sankan kuulijakunnan helteiseen telttaan. Ensimmäistä kertaa Suomessa esiintynyt ryhmä tukeutui vanhaan materiaaliin, painottaen If You’re Feeling Sinister -kakkoslevyään. Kuin todisteeksi yhtyeen uusiutuvasta luomisvoimasta, kuultiin helteissä illassa parikin uutta kappaletta. Pidemmän korren veivät silti iäkkäämmät viisut. Ikävä kyllä debyytti Tigermilkiin asti eivät valinnat yltäneet.

Runsasta jousiosastoa ja torvia ahkeraan hyödyntänyt brittiryhmä hoiti tonttinsa kiitettävästi – ja tarjosi jopa pientä ekstraa. The Boy With the Arab Strapin, The Stars of Track and Fieldin ja Judy and the Dream of Horsesin lomassa solisti Stuart Murdoch esitti kitaralla pätkän Sibeliuksen Finlandiaa, tällä kertaa Be Still, My Soul -virsiversiona.

Midlaken soitto oli jo hyvässä vauhdissa, kun ennätin teltasta Paviljonkilavalle. Ennalta heikosti tuntemani yhtyeen soitto hiveli korvia. Neljä kitaraa, kaksi poikkihuilua ja joukko omissa maailmoissaan soittavia miehiä. Enempää ei tarvinnut, tai edes olisi voinut pyytää, sen verran väkevässä kunnossa myöskin ensivisiittinsä Suomeen tehnyt ryhmä oli.

Kuva: Balsara Marushkevich

Kuva: Balsara Marushkevich

Odotettua Regina Spektorin keikkaa varjosti tragedia: sellisti Daniel Cho oli menehtynyt edellisenä tiistaina. Tämä näkyi selvästi Spektorin olemuksessa, sillä esiintymisestä paistoi läpi tuska ja uupumus. Tästä huolimatta hyvin kappaleet hallinnut eturivi palkitsi itkun partaalla taistelleen laulajan raikuvin aplodien. Tukea esiintymiseensä Spektor sai viulusta ja rummuista, mutta suurimman osan ajasta hän säesti lauluaan vain pianollaan.

Spektorin loppuhetket jäivät näkemättä, sillä Paviljonkilavalla odotteli Florence and the Machine. Florence Welch johdatti ryhmänsä lavalle, jossa suurin tila oli varattu vaalea-asuiselle laulajalle. Ja tämän tilan neito käytti kursailematta hyväkseen. Howl potkaisi käyntiin lähes hurmoksellisen keikan, jonka aikana tutuiksi tulivat monet Lungs-debyytin täsmäiskut.

Kulmikkaasti rytmitellyt ja harvemmin nähtävää harppua antaumuksella hyödyntänyt yhtye otti juhlakansasta viimeisetkin mehut irti. You’ve Got the Love -cover sekä vauhdikkaat Kiss With a Fist ja Dog Days Are Over kuljettivat settiä vauhdilla eteenpäin, ja kaiken kruunasi vielä kasaristi poppaava Rabbit Heart (Raise it Up). ”Det bästa keikka på Ruisrock”, kuten takanani puhelimeen puhunut tyttö totesi. Eikä se uusi biisikään hullummalta kuulostanut.

Slashin vielä vedellessä Niittylavalla oli Ruisrock omalta osaltani paketissa. Kolme päivää hellettä olivat vieneet voimat yhdeltä jos toiseltakin juhlijalta. Vaikka ohjelmisto olisi voinut olla aavistuksen mielenkiintoisempikin, pääsi festivaali kävijätavoitteeseensa. Suuri väkimäärä aiheutti omat haasteensa, mutta järjestelyt toimivat kohtuullisen hyvin. Jopa pahoilta jonoilta saattoi välttyä, mikäli tiesi mihin vesipisteelle tai bajamajaan kannatti suunnata.

Muuta aiheeseen liittyvää