Riistetyt : Skitsofrenia – Suomi-HC -klassikko kohkaa kohta kolmekymppisenä

(Propaganda Records 1983; uudelleenjulkaisu 2012)

Kulttuurityö on taas tehty. Tampereen Discharge, Riistetyt ei suostu jättämään kuulohermojamme rauhaan edes menneisyydestään käsin. -Mutta mikäpäs siinä, jos nämä vanhat klassikot toimivan ajan patinoiminakin näinkin erinomaisesti.

Järjestyksessään kolmas Riistetyt-julkaisu, 11 kappaletta sisältävä pikarykäisy Skitsofrenia -Mini-LP näki päivänvalon alunperin vuonna 1983, mikä seurasi yhtyeen niin ikään klassikoksi luonnehdittua debyyttipitkäsoittoa Valtion Vankina.

Yhdessä Terveitten Käsien, Kaaoksen, Rattuksen, KTMK:n ja Appendixin kanssa Suomi-HC:n ensimmäistä aaltoa muodostamassa ollut pirkanmaalaisnelikko on kiistatta ansainnut paikkansa maamme kovimmassa ytimessä kautta aikain.

Maaliskuisella albumiklassikot HC-iltamakiertueellakin todella vihaisessa ja väkevässä kunnossa mm. Helsingin Nosturilla meuhkannut Riistetyt oli ja on edelleen kaikessa diskanttisirinäsärösoundissaan 29 vuoden takaisella Skitsofrenia-levyllään erittäin validi, ajankohtainen ja erinomaisen väkivaltaisen vakaalla tasapainolla siunattu kapula kasvottoman koneiston rattaissa.

Niin Q-Stonesta, Kummelista kuin Tabula Rasastakin tutun, monilahjakkaan, pitkän linjan muusikkonäyttelijän, Heikki Silvennoisen äänittämällä Skitsofrenialla homma toimii pääpiirteittäin aivan erinomaisen hyvin. Rumpali Studyn, kitaristi Perryn ja basisti Piisen toimesta soppa roiskuu silmille niin kiivaalla D-Beat-tahdilla kuin Lamasta muistuttavalla keskitempomeiningilläkin niin että polttaa ja sattuu.

Levyn Dischargen Free Speech For The Dumb -johdannainen avausbiisi, Mieletöntä Väkivaltaa, Terveitten Käsien Vapaata Pohjolaa muistuttavaa Vapaaehtoiset Kuolemaan sekä Revi Persees ja Sairaus eivät jätä kuulijalle mitään epäilyksen saati tulkinnan varaan – ei edes parin vuosikymmenen jälkeen levyn ensijulkaisusta.

Skitsofrenian päättävä Irtolainen on omanlaisensa sekoitus TK:n Kumia ja Verta- ja Pelle Miljoona OY:n Moottoritie on Kuuma-biisejä, mistä voi helposti johtaa Riistettyjen juuret myöskin ensimmäisen aallon vivahteikkaaseen punk-rockiin.

Riistettyjen verbaliikassa niin sosiaalipoliittiset epäkohdat, henkinen velttous, porvariston suvereeni mielivalta, kulutushysteria, kansallinen epätasa-arvoisuus kuin suoraselkäinen, ylpeä keskisormen näyttökin toimivat tyylikkäästi. Skitsofrenialla kansamme sai osakseen, jos ei isän niin ainakin poikosten kädestä varsin tehokkaasti jo sillon muinoin aikoinaan.

Villillä nuoruuden innolla kasaan rykäisty Skitsofrenia tuntuu toimivan temaattisesti uudelleenkierrätettynä erinomaisesti myös nykyään kuvaten osuvasti rivien väleistä myös vainoharhaisuuteen perustuvaa nykyaikaista pullistelua kuin myös säälittävyyksiin asti vallan ja materian perässä suon silmässä rämpivää, itsetietoista ihmisen puolikasta.

Mitään erityisen nyanssirikasta ei Riistetyt sinällään musiikillisesti klassikkoäänitteellään esitä, vaan tasaisen vahvoista, tehokkaasti jurnuttavista ja sahaavista avosointuriffeistä sekä flanger-efektoiduista melodiakitaroista löytyi totuus jo tuolloin.

Yhtyeen väkevä-äänisen vokalistin, Lazzen spontaanin räkäinen ulosanti on sittemmin vuosien saatossa entisestään raaentunut, mutta sinällään ajassa taaksepäin palaaminen auttaa hahmottamaan ja alleviivaamaan Riistettyjen aikamiehistymistä- ja ainoastaan hyvässä valossa.

Ja tässähän on juuri sitä itseään-kunnollista vanhan liiton hard corea – rakastat tai vihaat sitä. Allekirjoittanut taipuu kyllä helposti näistä ensin mainittuun, vaikka lopussa kohkaus alkaisi hienoisesti puuduttaakin.

 

4/5

Mahdollisesti jotain samankaltaista