Retro 2014 – Mirel Wagner

Retro 2014 -sarja paljastaa tammikuun ajan yhden viime vuoden henkilökohtaisen kohokohdan per päivä. Ei varsinaisesti missään paremmuusjärjestyksessä, mutta kyllä kuun lopulla tarjoillaan ne viime vuoden kiiltävimmät helmet.


Mirel Wagner herätti debyytillään huomiota laajasti, pelkistetyt synkät balladit iskivät syvälle. Kakkoslevyn kohdalla ennakko-odotuksia nostivat mm. se, että Wagner signattiin legendaariselle SubPopille, ensimmäinen suomalainen muuten lafkan listoilla. Sinänsähän tuolla levy-yhtiöllä ei tietenkään ole mitään merkitystä muuten kuin kansainvälinen näkyvyyden kannalta, joka on hieman erilaista SubPopin listoilla kuin suomalainen pikkulafkan kautta.

Hieman jännittyneenä Mirelin kakkoslevyyn tuli tartuttua, mutta huoli oli turha. Kakkoslevyllä luonnollisesti ei enää ole samaa yllätysaspektia kuin debyytillä, mutta nämä biisit ovat ottaneet sen pienen askeleen kuitenkin eteenpäin. Hieman lisää (harmaan)sävyjä, hieman synkempää yleisilmettä, hieman parempaa vähän kaikessa debyyttiä silti yhtään aliarvioimatta. Tämä yksinkertaisesti vain toimii, ja onhan tuo levyn nimikin tunnelmaan sopivasti kuin suoraan jostain kauhuleffasta.