Raskasta elämäniloa – Devin Townsend Project valaisi Pakkahuoneen

Devin Townsend Project
Pakkahuone, Tampere 13.3.2014

Devin Townsend on onnellinen mies. Hän saa tehdä musiikkia ja kiertää maailmaa. Fanit rakastavat häntä, ja tunne on molemminpuolinen. Niinkin raskaaksi musiikiksi mitä Townsendin luomukset ovat, Pakkahuone kylpi aggression sijaan valossa ja harmoniassa.

Ennen kuin nelihenkinen rykmentti asteli lavalle, antoivat lavan yläpuolelle ja sivuille kiinnitetyt valotaulut osviittaa tulevasta. Paikoin hyvinkin hämmentävä videomateriaali toi eteemme muun muassa tanssivia ja kimeästi äänteleviä nallekarkkeja. Ehkäpä tällaista on tv-tarjonta Ziltoidia 9 -planeetalla.

Samat psykedeeliset, joskin vähemmän korkealentoiset kuvat toistuivat myös esityksen aikana. Townsend tarjosi Pakkahuoneella peruskeikan sijaan hyväntuulisen, suurieleisen ja runsaasti videomateriaalia hyödyntäneen show’n.

Nelihenkinen ryhmä nousi lavalle juuri sovitulla kellonlyömällä. Kaksi kitaraa, basso ja rummut eivät taivu levyjen paikoin hyvinkin täyteläiseen äänimaailmaan. Yhtye ratkaisi ongelman käyttämällä apunaan reippaanlaisesti taustanauhoja.

Hymyilevä, kiitollinen ja elämäniloa moneen otteeseen julistanut Townsend keskittyi odotetusti vain omalla nimellään tehtyyn tuotantoon. Aggressiivisemmat ja syvemmistä vesistä ammennetut Strapping Young Lad -biisit ohitettiin tyystin.

Setti alkoi komealla Seventh Wave -viisulla, mutta kokonaisuutena alku sujui tunnustelevasti. Neljäntenä kuultu By Your Command – ainoa Ziltoid the Omniscient -levyltä kuultu kappale – karisti kuitenkin viimeistään arkiväsymyksen pois kropasta.

Kun perään vedettiin vielä Deadhead, tanssiksi pistänyt Bad Devil ja pitkä ja raskas Planet of the Apes, oli vaikea pyyhkiä virnettä pois naamalta.

Keikan keskiosa oli myös sen lakipiste, sillä loppuun säästellyt uudemmat viisut (More!, Grace) eivät temmanneet enää samalla tavalla mukaansa. Toki meno oli kaikkinensa viihdyttävää, raskasta ja psykedeliaan vivahtavaa aina encoren Life-vetoon asti.

Harvemmin tulee todistettua yhtä raskasta ja samalla jopa yltiöpositiivista esiintymistä. Pääpaino oli show’ssa ja siinä, että ihmiset lähtevät keikalta hieman tyyristä lippua köyhempänä mutta hyvällä tuulella.

Siinä Devin Townsend Project onnistui mainiosti.

Teksti, Jukka Kastinen
Kuvat, Olli Koikkalainen

Mahdollisesti jotain samankaltaista