Lappeenrantalainen metallisen vaihtoehtorockin mutantti Susivainaa julkaisi bändin omaa nimeä kantavan debyyttipitkäsoittonsa alkusyksyllä. Tentattavaksi pumpusta saimme rumpali Janne Hynysen (mm. Pronssinen Pokaali ja Monsteriser) ja laulaja Kaisu Kärrin. Mistä on siis kyse ja millaisessa hapessa Susivainaa on?
Kuinka Susivainaa kuoli, haudattiin, maatui ja kuinka se uudestisyntyi?
Janne: Vaikka susi syntyikin kuolleena oli se heti syntyessään hyvinkin elinvoimainen. Grillijuhlissa sai bändi alkunsa. Asuin 10 vuotta pois Lappeenrannassa, ja kun muutin takaisin, pidettiin grillijuhlat, joihin Tuomo ja Teemu tulivat kaatuilemaan grillin. Heti siinä ruvettiin puhumaan soittohommista. Siinä sitten pikkuhiljaa ruvettiin käymään kolmestaan kämpillä soittelemassa. Laulajaa kun ruvettiin miettimään, niin Kaisu taisi olla ensimmäisenä vaihtoehtona mielessä, koska Kaisu on niin hyvä ja monipuolinen laulaja. Ja muutenkin ajateltiin, että jos bändiin olisi tullut miespuolinen laulaja, olisi se helposti saattanut mennä aika tavanomaiseen blues-laatikosta jollottamiseksi. Iloksemme Kaisu innostui ajatuksesta ja liittyi bändiin. Kaisu: Juurikin näin tapahtui ja mie astuin ilolla remmiin vuoden 2011 alusta. Aiemmissa yhtyeissäni olin poikkeuksetta laulanut englanniksi, mutta tässä kohtaa tuntui sopivan pelottavalta ja haastavalta vaihtaa kieli suomeksi.
Yhtyeenne soinnissa ja tulkinnassa on havaittavissa luonnollista, vahvaa kaikupohjaa viime vuosituhannen puolelle juurensa ulottavassa etelä-karjalaisessa, kieroon kasvaneessa, raskaan metallisessa soundista. Mitkä elementit erottavat mielestänne Susivainaan musiikillisen ilmaisun muista seudulta tulleista/tulevista raskaan rockin yhtyeistä?
Janne: Ehdottomasti ainakin rock-pohjaisuus. Vaikka musiikissamme on paljon viitteitä mm. thrash-metalliin, on pohjavire kuitenkin enemmän kallellaan hard- ja heavy-rockiin ja myös jossain määrin grungeen, kuin metalliin. Groove on meille tärkeää. Musiikkimme on myös ilmaisultaan raaempaa, kuin useammat bändit täältä. Ja raakana sen myös haluamme pitää. Levyn pohjat on esim nauhoitettu live-meiningillä sisään, eikä käytetty edes klikkiä, joten tempotkin elävät luonnollisesti. Ja myös tietenkin naislaulaja erottaa meidät muista.
Kaisu: Komppaan Jannea tässä genre-asiassa. Ja kyllä. Täältäpäin tulee kyllä enemmän tuota miesvoittoista raskasta musiikkia ja tässä kohtaa olemme kyllä poikkeus. Ei niin että sitä naiseutta pitäisi niin korostaa, mutta en usko että hävitään soundillisesti raskaudessa tai raakuudessa mieslaulajilla varustettuihin bändeihin verrattuna lainkaan. Jossain määrin meillä on jopa jotain raaempaakin.
Kuinka Susivainaan sävellys- ja sanoitustyö käytännössä tapahtuu?
Janne: Itse jos teen biisin, teen sen monesti kotona aika valmiiksi riffejä ja laulumelodioita myöten, ennen kuin tuon sen kämpille. Mutta suurin osa biiseistä syntyy perinteisesti kämpällä jammaillessa. Teemulla ja Tuomolla on paljon riffejä takataskussa, ja niiden pohjalta biisit monesti rakentuu. Kaisu sitten tekee melodiat ja sanat niiden päälle.
Kaisu: Mie teen poikkeuksetta kaikkiin biiseihin sanat. Tosin olen joiltain hyviltä ystäviltä saanut joitain heidän pöytälaatikkoon jääneitä värssyjä inspiraation avuksi. Melodiat syntyy myös aina miun lähtökohdista, joskin Janne tosiaan tuo toisinaan valmiita melodioita omiin biiseihinsä. Usein ne kuitenkin hiukka muotoutuu sieltä täältä miun suuhun sopivammiksi ajan myötä. Tykkään myös todella paljon enemmän kämpällä jammailusta, vaikka nämä uusimmat kaksi biisiä nyt 2015 marraskuussa syntyikin poikkeuksellisesti kotona koneen äärellä.
Millainen on Susivainaa elävänä artistin näkökulmasta keikkakokemusten perusteella? Millainen live-bändi koette olevanne?
Janne: Aika iloluontoista se taitaa olla. Tai ainakin haluaisimme että se olisi hauska kokemus meille ja yleisölle. Emme halua vaipua synkkyyteen. Monesti nopeimmissa biiseissä meuhkaamisemme menee reilusti jopa naurettavuuden puolelle, joten olen kyllä huomannut yleisön puolella monesti hymyileviä ihmisiä.
Kaisu: Kliseisesti “yleisöllehän siellä esiinnytään”, mutta kyllä yleisö huomaa hyvin äkkiä jos artistit ei itse nauti tekemisestään. Meidän keikoilla näkyy varmasti sellainen hyvä syke, energia, antautuminen ja pieni ripaus viihdettä. Usein uusille yleisöille esiintyessä porukka on kyllä ensimmäiset pari biisiä tönkkönä tyrmistyksestä, koska a) Eivät usko näkemäänsä ja kuulemaansa tai b) Yrittävät miettiä millä tekniikalla murina-äänet tuotetaan keikalla. Varsinkin livenä miun laulutekniikka aiheuttaa melko epäuskoisia ilmeitä, jotka vaihtuvat poikkeuksetta leveään hymyyn.
Mitä ovat Susivainaan musiikilliset tai muut taiteelliset vaikutteet, jos sellaisia on, ja kuinka ne kuuluvat ja ilmentyvät yhtyeenne ilmaisussa?
Janne: Vaikutteita ei mielestäni tule miltään bändiltä erityisesti. Tässä bändissä kaikki teemme biisejä, joten kai se vaikutteiden ottaminen on kuin sulatusuuni, johon kaikkien meidän suosikit kaadetaan ja ja suurella kauhalla sekoitetaan. Ainakin musiikillisesti.
Kaisu: En koe että olisin ottanut mitään tiettyjä vaikutteita omaan esiintymiseen tai ääneen suoranaisesti, mutta kyllä ne lapsuuden ja nuoruuden vahvat naisidolit sieltä varmasti jollain asteella puskevat läpi. Nuorempana yritin enemmän esittää keikoilla rajua rock-mimmiä, mutta oon tietoisesti pyrkinyt siitä pois ja olemaan mahdollisimman oma itseni lavalla. Se tuntuu itsestä parhaimmalta ja varmasti myös näkyy ja kuuluu keikoillakin.
Mitä uutta Susivainaalla on tarjota Suomalaisen raskaan rockin suurkuluttajille loppuvuonna 2015?
Janne: Levyn ostajille ainakin musiikillista nautintoa ja suuria elämyksiä. Levy on tällä hetkellä saatavilla vain fyysisesti, mutta vielä tämän vuoden puolella se olisi tarkoitus laittaa myös suoratoistopalveluihin. Keikkarintamalla on aika hiljaista loppuvuosi, mutta Imatralla meidät voi nähdä 18.12. Alkuvuodeksi 2016 on jo parit keikat sovittu. Ai niin, ennen vuoden vaihdetta olisi tarkoitus laittaa yksi uusikin biisi ilmaisjakeluun. Kaisu: Kyllä. Uusista keikoista ilmoitetaan meidän Facebook-sivullamme.
Kaisu Kärrin vokaaleissa on monia kulmia ja monipuolista, runollista tummaa maalailua. Mitkä ovat inspiraatiosi lähteitä sanoituksellisesti, ja miksi mielesi tekee aina välillä huutaa?
Kaisu: Kuten aiemmin taisin mainita, olen saanut jonkin verran käyttöön hyvien ystävien pöytälaatikkojen aarteita, joista olen saattanut ottaa rivin tai parin, ja joista on lähtenyt oma ajatus ja luovuus kukkimaan. Toki myös täysin omia sanoituksiakin syntyy. Sanoituksiin ideat tulevat läheltä: omasta ja ympäröivästä elämästä. Suomen kieli on siinä mielessä brutaali verrattuna englantiin, että siitä suurin osa kuuntelijoista ymmärtää heti mistä lauletaan. Toisaalta oma äidinkieli sanoituksissa on myös suunnaton rikkaus, ja rakastan väännellä sanoja. Pienet sanakiemurat ja ajatusleikit on varmaan jollain tavalla myös miun tavaramerkki sanoituksissa. Miksi tekee välillä mieli huutaa? No kun oon muuten niin nauravainen ja iloinen. Ainakin päällisin puolin. Se on loistava tapa tuulettua ja se tuntuu hyvältä. Toki myös nautin jollain kierolla tavalla miun äänen ja ulkonäön kontrastista. Ajatuksena tavallaan: “Ähäkutti, etpäs arvannutkaan”. Ihmisten hämmennys on aina kivaa.
Lepääkö Susivainaa rauhassa tulevana talvena ja vuonna 2016 ja sen jälkeen, vai jatkuuko kummittelu, ja jos niin miten?
Janne: Ei ole tarkoitus lepäillä. Ollaan jo aloitettu toisen levyn äänitykset ja keikkoja tehdään niin paljon, kun vainaalle vaan niitä siunaantuu. Kummittelu jatkukoon.
Kaisu: Huhuu.
Noise.fi toivottaa Susivainaalle hyvää matkaa.
Leave a Reply