Pysähdyttävää musiikkia irlantilaisittain: God is an Astronaut Nosturissa 26.11.

Maanantainen keikkailta alkoi Helsinkiläisen Haltin vedolla. Etukäteen tuntematon yhtye oli yllättävä: rumpalin, basistin ja kosketinsoittajan yhdistelmä lähestyi musiikkiaan äänimaisemat etusijalla. Junnaavan post-rockin ja dronen yhdistelmä oli vähintäänkin erikoista. Varsinkin bassotyöskentelyn osalta riitti ihmeteltävää, sillä basso toimi niin lead-kitaran tontilla kuin suoranaisena efektikoneena. Harmittavasti alakerran pikkulava ei ollut tunnelmaltaan erityisen toimiva, mutta yläkerran päälavan varaaminen pääesiintyjälle oli ymmärrettävää aikataulutussyistä.

Veljeskaksikko Kinsellasta basson varressa Niels.
Kuva: Joonas Salo/joonassalo.com

Yhdeksän pintaan aloittanut God Is an Astronauti (GIA) todisti uudistuneen ryhmityksensä toimivan heti ensi tahdeista. Parin vuoden takaisen Age of the Fifth Sun -levyn myötä yhtyeeseen liittynyt kosketinsoittaja Jamie Dean oli olennainen osa jokaista kappaletta. Deanin soitto toi koskettimet aivan uuteen rooliin ja mahdollisti Torsten Kinsellan täyden keskittymisen kitaraansa. Äänimaailmastaan tarkka yhtye noudatti linjaansa myös livenä – josta toki kiittäminen myös hienoa miksaustyötä – sillä eri instrumentit oli vaivatonta erottaa toisistaan, vaikka yhtyeen materiaali soikin huomattavasti raskaampana livenä.

Raskaan livesoundin kautta GIA:n musiikki herää livenä eloon aivan uudella tavalla. Yhtye lepää selvästi metalli- ja progrock-vaikutteiden päällä, josta suuntaa voidaan ottaa niin Mastodoniinkin kuin Porcupine Tree:hen. Riffivetoiseen ja kappalekeskeiseen musiikkiin ei post-rockille tyypillinen pitkäpiimäisyys yksinkertaisesti istu. GIA onkin kategorisoinnin uhri, joka istuu paljon luontevammin metallifestareiden esiintyjälistalle kuin yhtyeen imago antaa myöten.

Keikan setti oli tasapainoinen yhdistelmä uutta ja vanhaa.Mistään nuoruusvuosien pakkohittien kierrättämisestä ei ollut kyse, sillä vanhatkin kappaleet kuulostivat uudistetun kokoonpanon vuoksi tuoreilta. Toisaalta GIA:n helmasynti eli tasapaksuisuus oli läsnä aika ajoin: jos ensimmäisen levyn kappaleet sopivat saumattomasti yhteen uusien kanssa, mistä löytyy yhtyeen suunta ja kehitys? Sävellysten kivenkova laatu piti keikkasetin kuitenkin erinomaisena. Torsten kerkesi välispiikissään lupailemaankin kokeilevampaa otetta ensi kevääksi suunnitellulle uudelle levylle.

Kitarassa kaksikon toinen puoli Torsten
Kuva: Joonas Salo/joonassalo.com

Vuoden 2009 keikoilta tutut taustavisuaalit puuttuivat Nosturin keikalta tyystin. Videokollaasien sijaan taustalla pyöri Windows Media Player-henkiset kuviot. Nämä olivat suorastaan tökeröt ja keikka olisi toiminut paremmin, jos luotto olisi pistetty täysillä valoihin. Nyt visuaalit lähinnä häiritsivät immersiota sen syventämisen sijaan. Harmittavaa, sillä esiintymisen, tunnelman ja soiton puolesta kaikki toimi moitteettomasti.

Pienten puutteiden vuoksi God Is an Astronautin keikka ei ehkä ollut se syksyn tähtihetki, mikä se olisi voinut olla, mutta Nosturista poistunutta yleisöä tämä ei näyttänyt haittaavan. Ja miksi olisi, sillä yhtä kovatasoista kilpailijaa ei Suomen syksystä heti löydy.

Settilista:
Parallel Highway
Fragile
From Dust To Beyond
Age of the Fifth Sun
Echoes
Remembrance Day
Shadows
Worlds In Collision
Snowfall
Suicide by Star
Forever Lost
Route 666
Remaining Light
Zodiac
Encore:
All Is Violent, All Is Bright
Fire Flies and Empty Skies

Mahdollisesti jotain samankaltaista