Psychoterror : Käärid – Itsensä uudelleen löytämisen riemu

(Omakustanne 2018)

Viron pääkaupungin vanhan liiton avantgarde-punkkarit Psychoterror iskee tiskiin viidennentoista albuminsa “Käärid” [Sakset]. Monissa liemissä keitetty, vuonna 1991 perustettu tallinnalaisyhtye nousi menneenä vuonna tapetille myös syystä, että nokkamiehestään, varsin värikkäänä persoonana tunnetusta vapaaherrasta, Freddy Grenzmannista julkaistiin mm. erinäisillä musiikkivideofestivaaleilla esitetty, Taavi Arusin ja Indrek Spunginin ohjaama, rosoisen, rikkaan ja rämän elämän makuinen dokumenttielokuva “Enam Kui Elu” [Elämää Suurempaa]. Toivottavasti kyseinen dokumenttielokuva saa ennenpitkää myös virallisen julkaisunsa Suomen kamaralla tavalla tai toisella.

Jo ensikuuleman perusteella on selvää, että muutaman enemmän tai vähemmän tasapaksun, “Käärid:iä” edeltäneen albumin jälkeen yhtye on löytänyt uusiin kappaleisiinsa ihan uudella tavalla tasapainoisuutta, puhtia, ilmavuutta ja tuoreen kuuloisesti alleen jyräävää punk-paahtamista. 16 kappaletta sisältävä albumikokonaisuus tuntui alussa pelottavan suurelta möhkäleeltä nieltäväksi, mutta kun biisit kerta sisältävät nyansseja ja vaihtelua tähänkin malliin ja kun ne rullaavat näinkin hyvällä energialla, niin antaa mennä vaan.

Edukseen kappaleista nousevat suoraviivaisen aggressiiviset, vahvasti likaiselta 82-punkilta tuoksahtavat avausraita “Kuulsus“, “Vastuhakk” ja “Näljane” sekä Kauko Röyhkän ja Nartun mieleen tuova “Liivaloss”. Vastapainoa revittelyosastolle tuo tumma ja kolkohko albumin nimibiisi vaanivine post-punk-bassokiertoineen sekä tehokkaasti funkkaava shoegaze-raita “Naised Tapavad“.  Eikä sekään haittaa, vaikka kitarariffinsä puolesta viimeksimainittu on paljonkin velkaa 15 vuoden takaiselle Franz Ferdinandin suurhitille “Take Me Out”.  Lakoonisen rauhallisesti rokkaavassa shoegazessa “Lurjus” on puolestaan ehkä selkeiten hittiainesta kyseisellä albumilla.

Aiemmin mm. ZLO, Vennaskond ja Hot Kommunist -yhtyeissä vaikuttanut basisti Lauri “Uims” Leis ottaa suurta roolia luikertelevien ja biisejä yllä kannattelevien bassokuvioiden rakentelussa, siinä missä hänen aisaparinsa, jämäkällä tatsilla kautta linjan soittava rumpali Sven Liba on saanut komppiosaston uomilleen suoraviivaistamalla rumpalointiaan. Herrat onnistuvat “Käärid” -albumilla yhteistyössä välttämään pahimmat free-jazz-suonsilmäkkeet ja karikot, jotka Psychojen viimeisimmillä teoksilla ovat tehneet useasta orastavasti pätevästä kappaleesta lopulta sekavan oloisia. Uudella albumilla linja on selkeä: Soittokuvioita ei tehdä kuvioiden takia, vaan kappaleiden ehdoilla.

Kitaristi Sven “Mozg” Kimmel on puolestaan loihtinut “Kääridille” roppakaupalla toimivia riffejä, jotka varioivat crossoverin härskisti usean eri musiikillisen tyylilajin ja soittotyylin välillä. Joskus edetään aina Paul Di’Annon aikaista Iron Maidenin harmoniariffittelyä muistuttavan NWOBHM-kitaroinnin (“Kiirabi”) kautta rajun iskelmävaihteen silmään iskevään twistiin (“Mööbel”), ja niin edelleen valtavan hienolla bassoriffillä varustettuun funk-rockiin “Kui Mured On Ära”, josta mieleen nousee “Hyvää Yötä Bangkok” -albumin aikainen, klassinen Neljä Ruusua. Viimeksi mainittu kappale nousee kuuntelukertojen myötä myös ehdottomasti albumin tehokkaimpien korvamatojen joukkoon.

Erityisesti Psychoterrorin uutukaisella albumilla ilahduttaa kuitenkin rappiotaiteilijana tunnetun keulamies Grenzmannin ryhtiliike mikin varressa. Herra kuulostaa kuin uudesti syntyneeltä, vereslihalla asiansa ilmaisevalta tulkitsijalta Psychoterrorin parin aiemman albumin sopertaviin, paikoin hälläväliä-tyyliin vedettyihin ja horjuvasti tulkittuihin laulusuorituksiin verrattuna. Kääridilla Freddyn tulkinta huokuu tuoreutta, vimmaa rosoisuutta, antaumuksellisuuta, raakuutta, mutta kaikkea tätä silti tarkasti hallitulla tavalla.

Jos jotain rakentavaa palautetta haluaisin antaa “Kääridin” kokonaisuuden perusteella on, niin albumin loppupäästä löytyy sekä tuotannollisesti että biisien ytimekkyyden puolesta pari turhahkoa ja tuotannollisesti vasemmalla kädellä hutaistua jämäbiisiä. Vaikka kappaleiden välinen tyylillinen vaihtelevuus ja poikkitaiteellisuus ovatkin Psychoterrorin omaleimaisimpia piirteitä, olisi kokonaisuuden hännästä voinut huoletta karsia pari hieman enemmän täyteraitaan kallellaan olevaa kappaletta pois jatkojalostetusta varten. Tästä esimerkkeinä “Soe Veri Aitab” ja “Hakka Minema” ja spontaani yhden riffin ihme “Sealtpoolt”.

Yhtä kaikki “Käärid” nousee eittämättä omissa kirjoissani parhaimmaksi, monipuolisimmaksi, tasapainoisimmaksi sekä biisien että myös soundien puolesta huolitelluimmin tuotetuksi ja onnistuneimmaksi Psychoterror -albumiksi sitten vuonna 2006 ilmestyneen, maanmainion “Anarhia ja Dekadents:in”. Se on myös täysin yhdenvertainen kokonaisuus yhtyeen ehkä tunnetuimpiin teoksiin ja Viro-punkin klassikoihin luettavan “Freddy Löö Esimeisena” -albumin kanssa.

“Käärid”:illa yhdistyvät tyylikkäällä tavalla Psychojen alkuaikojen raju punk-revittely ja myöhempien aikojen taiteellisempi, juurevampi ja maalailevampi linja.

Enää kuuluu kysymys: Milloin yhtye nähdään taas Suomessa keikoilla ja esittämässä näitä hienoja, uusia biisejään? – Toivottavasti hyvin pian.

 

4/5