Provinssirock 2010, sunnuntai: Stam1na, Bullet for My Valentine, Jenni Vartiainen, Rammstein

Tässä vaiheessa viikonloppua, arviolta noin viiden tunnin yöunilla yllättävän hyvin pärjänneinä heräsimme viimeisen festaripäivän koetukseen. Aurinko pilkotti pilvien lomasta ja tässä vaiheessa tajusin etteivät tytöt kovin kauaa pärjää ilman kunnon vessaa, suihkua, huulirasvaa taikka sänkyä. Hyttysiltäkään emme yön yli selvinneet.. Pienoisen ehostuksen jälkeen lähes konttasimme rättiväsyneinä festivaalialueen päälavan läheisyyteen todistamaan päälavan ensimmäistä aktia, Suomen omaa Stam1naa.

Tämän vuoden merkittävimmäksi levyksi pokatun Viimeinen Atlantis -levyn julkaissut Stam1na otti päälavan haltuunsa rennosti vitsaillen (”Rumpupenkilläkin on tunteet. Kuka nyt haluaisi olla perseen alla joka päivä?”) sekä hiuksia hulmutellen. Antti Hyyrynen mm. kertoi, että bändi oli koonnut ihan vain tätä keikkaa varten välispiikki-listankin, josta sitten aina otti erilaisia keskustelunaiheita soiton välissä. Laulaja täytti myös 30 vuotta, joten yleisö päätti laulaa erään onnittelulaulun, jota en itse tunnistanut. Jos en väärin kuullut niin lavalla mainittiin jotain Frederikistä? Bändi soitti n. 75 min setin mikä itselleni oli jo hieman liikaa tässä vaiheessa, varsinkin kun bändi joutui viimeisen 30 min aikana hokemaan ”Tämä on meidän viimeinen biisi” ainakin kolme kertaa. Tiekkö aikataulujärjestelyt taas hieman sekaisin.. (NT)

Kuva: Jaana Lehtonen

Kuva: Jaana Lehtonen

Seuraavaksi päälavalle nousi Bullet for My Valentine. Mm. Kerrang-lehdessä vuonna 2005 vuoden brittitulokkaaksi äänestetty bändi ei aloituksellaan varsinaisesti häikäissyt, sillä bändi oli puoli tuntia myöhässä aikataulusta, jolloin setti jäi hyvinkin lyhyeksi jättäen ainakin minut kylmäksi. Heidät jo aikaisemmin pari kertaa livenä nähneenä, ei tämä esiintyminen minuun iskenyt, mutta die hard-faneille varmasti kelpasi nähdä pojat jälleen Suomen lauteilla. Sokerina pohjalla oli ylivoimaisesti Hand of Blood, BFMV:n ensimmäinen hitti, muuten mentiin aikalailla toisen ja kolmannen levyn voimin. (NT)

Kuva: Jaana Lehtonen

Kuva: Jaana Lehtonen

Itse odotin sunnuntaina ehdottomasti eniten Jenni Vartiaisen keikkaa. Erityisesti naisen uusin sinkku, Nettiin on ollut itselläni niin ahkerassa soitossa, että oli jo aikakin nähdä hänet livenä. Jennin astellessa lavalle koko X-stagen teltta puhkesi suosionosoituksiin, selkeästikään en ollut ainoa, joka tätä oli odottanut. Keikka alkoi pettymyksekseni kuitenkin vähän nihkeästi, Jenni oli kylläkin upea, mutta hieman vaisu. Edes hänen paljon kehuttu äänensä ei kuulostanut niin hyvältä kuin olin odottanut. Eikö kukaan meitä voi pelastaa? –biisin aikana kuitenkin tapahtui jotain; Jenni sai lähes koko teltan liittymään yhteislauluun ja samalla tunnelma koko teltassa muuttui, ihan kuin ilmaan olisi äkkiä tullut sähköä. Tuntui kuin koko keikka olisi alkanut alusta, Jennin äänikin kuulosti nyt siltä miltä olin odottanut sen kuulostavan. Tätä seurasi kunnon hittikimara, odottamani Nettiin, upea Ihmisten edessä ja paljon radiosoittoa viime aikoina saanut Mä en haluu kuolla tänä yönä. Valitettavasti, ja täysin artistista johtumattomista syistä, keikka kuitenkin loppui tähän ja encore jäi soittamatta, mikä oli varmasti jokaiselle teltassa olleelle valtava pettymys, ja paha moka Provinssin järjestäjien puolesta. Täytyy ehdottomasti mennä katsomaan Jenniä vielä uudemman kerran, tämä keikka kun tuntui vain maistiaiselta (AS)

Kuva: Nelly Tatti

Kuva: Nelly Tatti

Päivän, ja samalla koko Provinssi 2010:n päätti tietenkin Rammstein. Vaikkei kumpaankaan meistä toimittajista saksalainen örinä hirveän hyvin uppoa, odotimme silti jonkinasteisella mielenkiinnolla bändin näkemistä, heidän showstaan oli kuitenkin koko festarin ajan sen verran paljon kohuttu. Järjestäjät olivat jopa joutuneet vuokraamaan bändiä varten uuden lavan Tanskasta asti, vanha Provinssin päälava kun olisi ollut bändin lavarakennelmille liian pieni. Bändin show oli kyllä kieltämättä näkemisen arvoinen, ikinä ennen kun en ollut vastaavaa keikkaa nähnyt. Biisit kuulostivat ei-fanin korvaan kaikki samalta mörinältä, mutta toinen toistaan mahtipontisemmat temput bändin jäsenten tulen sylkemisestä alati paukkuviin ilotulituksiin ja pyroihin onnistuivat pitämään mielenkiinnon yllä. (AS)

Yhteenvetona tämän vuoden Provinssi oli jälleen kerran erittäin onnistunut. Artistikattaus oli monipuolinen ja vaihteleva, ja muutamia mokia (Jenni Vartiaisen keikka, sähkokatkos Pendulumin aikana) lukuun ottamatta järjestelyt sujuivat hyvin. Tänä vuonna oli kuulemma myyty entistä enemmän yhden ja kahden päivän lippuja; järjestäjät arvelivat tämän ehkä johtuvan taloudellisista syistä. Itse kuitenkin veikkaan lähinnä sitä, että monia luultavasti kiinnosti vain tietyt bändit, jolloin he päätyivät ostamaan lipun vain tietylle päivälle, sillä erityisesti pääesiintyjät edustivat tänä vuonna niin erilaisia genrejä. Uutta tänä vuonna oli myös aloitus- ja lopetusaikojen myöhentäminen, mikä osoittautui erittäin toimivaksi ratkaisuksi, toivottavasti samalla linjalla jatketaan ensi vuonna. Sitä odotellessa…

Mahdollisesti jotain samankaltaista