The Prodigy järjesti tanssit

12.11.2009 Helsinki, Jäähalli

Edellisestä The Prodigyn Suomen vierailusta on ehtinyt vierähtää jo pitkä tovi, mutta uuden Invanders Must Die -albumin tiimoilta yhtye saatiin jälleen Suomeen. Vuonna 2004 julkaistu Always Outnumbered, Never Outgunned jätti vähän kylmäksi, mutta uuden albumin myötä yhtye tuntuu heränneen uudelleen henkiin. Ero kolmeen ensimmäiseen albumiin on kuitenkin huima, vaikka paikoitellen uudellakin kuullaan samoja piirteitä kuin esimerkiksi vuoden 1992 Experiencellä.

Ennen illan pääesiintyjää lauteilla nähtiin Prodigyn tavoin Briteistä ponnistava Enter Shikari. Keikasta jäi todella kaksijakoiset fiilikset ja en ole yhtään vakuuttunut oliko yhtye oikea valinta nimenomaan The Prodigyn lämppäriksi. Paikoitellen laulajan Mike Skinner –tyylinen juttelu toi mieleen loistavan The Streetsin, mutta suureksi osaksi yhtyeen punkrock kaahaus jäi todella laimeaksi. Bändillä on selvästi hienoja oivalluksia, mutta ehkä nyt aika ja paikka eivät vain kohdanneet.

The Prodigy tunnetaan aggressiivisista ja näyttävistä live-esiintymisistä ja sen vuoksi odotukset olivat katossa. Heti alusta alkaen oli selvää, että ilta ei jätä ketään kylmäksi, kun volyymitaso nousi kattoon ja bassoa tuutattiin niin, että lahkeet lepattivat. Etenkin keikan alkupuolella soundit olivat melko puuroa, mutta tämäkin ongelma korjaantui loppua kohden. Setti koostui uuden albumin raidoista sekä vanhoista täsmähiteistä. Vanhoista kappaleista oli koostettu uudet versiot livetilannetta silmällä pitäen ja hienosti ne myös toimivat. Ainoastaan paikoitellen vähän turhaan pitkitettiin joitain tiettyjä kappaleita, kun suoraviivaisemmalla paahdolla tilanteesta olisi saatu vieläkin intensiivisempi.

Kolmen ensimmäisen albumin biisit saivat selkeästi riehakkaimman vastaanoton, mutta myös uudelta albumilta esimerkiksi Warrior´s Dance toimi oikein hienosti. Jo toisena kuullun Fat of the Land –albumin hitin, Breathen, aikana yhtye vielä haki vähän asetelmia, mutta viimeistään puolen välin Voodoo People räjäytti pankin. Harvoin näkee arkipäivä keikoilla noin riehakasta ja innostunutta yleisöä. Kentällä jorattiin eturivistä takariviin ja katsomossakaan ei moni tainnut istua.

The Prodigy teki illasta enemmän kuin keikan. The Prodigy teki illasta tanssit.

Mahdollisesti jotain samankaltaista