Post mortem: Magyar Posse (2000-2012)

Pori on siitä ihmeellinen kaupunki, että sieltä soiva musiikki on tinkimätöntä omalaatuisuudessaan. Liekö kyse siitä, että paikalliset rokkipoliisit heittävät paikalliset Nickelbackit Kokemäenjokeen tai jostain muusta, Pori on antanut Suomelle toinen toistaan erikoisempia orkestereita. Ei olekaan ihme, että uransa 29. kesäkuuta facebook-ilmoituksella päättänyt Magyar Posse oli juurikin Porista ja soitti post-rockia tavalla, jota ei oltu ennen kuultu ja ei luultavasti koskaan tulla enää kuulemaan.

Magyar Posse jätti jälkeensä kolme albumia, pari eksynyttä kappaletta sekä livenäkin esitetyn elokuvasävellyksen. Näistä musiikkimediaa seuraava saattaa muistaa yhtyeen uusimman albumin Random Avengerin ja sen palkintojakin kahmineen musiikkivideon sinkkukappale Whirlpool of Terror and Tensionille. Myös ”vuoden 2004 paras albumi” Kings of Time saattaa muistua mieleen. Ruhon perkaaminen tulee kuitenkin aloittaa vuodesta 2000 ja kaksi vuotta myöhemmin julkaistusta debyytistä We Will Carry You Over the Mountains (tästä eteenpäin WWC).

”Agenttimusiikkia” soittanut viisihenkinen The Alibi of Carlos oli milleniumiin tultaessa hajonnut. Pienen tauon jälkeen tämä porilainen muusikkokatras (Pasi Salmi kosketinsoittimet, Jari Lähteinen kosketinsoittimet, Mikko Rintala basso/kitara, Harri Sippola basso/kitara, Olli Joukio rummut) palasi yhteen uuden nimen ja agendan kanssa: instrumentaalimusiikkia joka sisältäisi pitkiä draamallisia kaaria. 2002 julkaistu WWC oli juuri tätä.

Herra Ylppö suunnitteli kansitaiteen Magyar Possen kahdelle ensimmäiselle levylle.

Yhtyeen diskografiaa ajatellen WWC:llä oli debyyttilevylle ominaisia elementtejä. Yhtyeen kehityskulku oli luonnollisesti vielä alkupäässä, joka kuului eniten soundimaailmassa. Eri instrumentteja ei oltu vielä sidottu toimimaan albumin tematiikan ehdoin, joskin Magyar Posselle ominainen linjakkuus oli jo paikoillaan. Kritiikki tulee kuitenkin ottaa juuri yhtyeen koko diskografian langettamana – Possen debyytti kuulostaa mainiolta ja indie- sekä progerokkiin kallistuva soundi on jotain mitä muilta yhtyeen levyiltä ei samanmuotoisena löydy.


Myös debyytiltä löytyy nimeämätön kappale.

Vuoden 2004 Kings of Timeä voidaan pitää Magyar Possen breikkauksena. Kriitikkojen rakastama ja vuoden levyksi nostama albumi piipahti albumilistan puolivälissä. Keikkakiinnostus lisääntyi ja yhtye seikkaili levyn tiimoilta ulkomaillakin. Suosio kulki samaa rataa kehityksen kanssa. Magyar Posse oli päässyt ison askeleen lähemmäs debyytillä lanseerattua draaman kaarta.

Kings of Timellä Magyar Posse soi itsevarmemmin ja ennakkoluulottomammin. Kappaleet jätettiin nimettömiksi korostaen albumikokonaisuutta. Koko levy rakentui kärsivällisesti suuret dynaamiset vaihtelut mielessä. Koskettimien ja kitaran väliseen melodisen herruuden kamppailuun sekoittuva viulu (Sanda Mahlamäki) toi yhtyeen perusreseptin astetta kiinnostavammaksi. Kaikki soittimet sidottiin kuitenkin palvelemaan apokalyptistä tunnelmointia elokuvamusiikin (se ainaisesti bändin yhteydessä mainittu Ennio Morricone) ja Godspeed You! Black Emperorin hengessä. Kings of Time on soundtrack maailmanloppuelokuvalle, jota ei koskaan tehty.

Vuoden 2007 Random Avenger ei lähtenyt toisintamaan menestyksekästä kakkoslevyä. Päinvastoin, yhtye pilkkoi suureelliset kappaleensa mahdollisimman pieniin pätkiin, joista koostettiin uudenlaisia kaaria. Nyt kappaleet olivat yllätyksellisiä, rytmitykseltään monimutkaisia ja vaihtelevia – Kings of Timesin liipatessa turhankin lähellä esikuviaan, Random Avenger korjasi tilanteen sotkemalla kaavan säilyttäen silti dramatiikan ja elokuvamaisuuden. Viulu, kitara ja koskettimet jatkoivat kisaansa melodisuuden kuninkuudesta, mutta entistä tärkeämmän osan otti rytmejä ja melodioita tapaileva laulu, joka ei ainoastaan tukenut kappaleita vaan oli nyt elintärkeä osa niitä. Random Avenger teki Magyar Possesta esikuvan esikuvien joukkoon.


Video Whirlpool of Terror and Tension -sinkulle voitti mm. Kultaisen muuvin 2007.

Magyar Possen ura ja diskografia on herkullinen. Bändi oli alusta saakka hyvä, mutta kasvoi silti huimasti jokaisen levytyksen myötä. Vaikka Magyar Posse yhdisteli monenlaisia vaikutteita eri genreistä, olivat sen levytykset aina helposti lähestyttäviä ja jokaista albumia on edelleen helppo kuunnella hyvillä mielin. Yhtye mainitsi lopettaneensa intohimon puutteesta. Ehkäpä näin on parempi, sillä nyt jälkeen jää kolme ehjää teosta ilman ainuttakaan syrjähyppyä.

Mahdollisesti jotain samankaltaista