Polvo – matemaatikot vasten tahtoaan

90-lukulaisten indieyhtyeiden paluuaalto on tuonut monia legendoja ensimmäistä kertaa Suomeen. Seuraavana vuorossa on vaikutusvaltainen northcarolinalainen kvartetti Polvo. Vuosina 1990 perustettu bändi tarposi melko arvaamattomasti hämärien kitaravireiden, itämaalaalaisten dronejen ja meluisamman rokkauksen sävyttämää musiikillista maastoa kunnes vuonna 1998 päätti matkansa kymmeneksi vuodeksi. Parin vuoden takaisen uudelleenaktivoitumisensa jälkeen on heittänyt keikkaa, joskin harvakseltaan, ja tehnyt uuden albumin nimeltä In Prism (2009). Perjantaina 4.6. bändi esiintyy Helsingin Korjaamolla. Tapahtuman johdosta päätin pirauttaa yhtyeen nokkamiehelle, kitaristilaulaja Ash Bowielle.

polvo

Ihmisillä tuntuu olevan jonkinlainen pakkomielle kutsua teitä ”math rockin pioneereiksi”. Minun mielestäni tuo kuulostaa suoraan sanottuna aika tyhmältä.

– Se on tyhmän kuuloista. Eikä se minun mielestäni pidä lainkaan paikkaansa. Jengi on kuullut ehkä pari kolme meidän ”oudoimmista” biiseistä ja sitten jostain syystä tullut siihen lopputulokseen, että math rockiahan tämä on.

Tuntuuko Polvon musiikki sitten mielestäsi lainkaan monimutkaiselta?

– No, onhan se ehdottomasti epäsovinnaista, mutta mielestäni silti suhteellisen suoraviivaista rockmusiikkia.

Joka tapauksessa voidaan olla yhtä mieltä siitä, että teillä on tietty, persoonallinen soundi. Mille tuo soundi mielestäsi rakentuu?

– Luulen, että se liittyy paljolti siihen, miten kitarat työskentelevät yhdessä. Epätyypilliset kitaraviritykset ovat varmaan myös osa sitä. Hyödynnämme aika paljon tuota elementtinä.

Jonkin verran on puhuttu myös itämaisista vaikutteista musiikissanne.

– Riippuu siitä, mistä kappaleesta on kyse. Jotkut viritykset saavat musiikin kuulostamaan ”intialaiselta” tai ”psykedeliseltä”, mutta en muista, että olisin koskaan määrätietoisesti lähtenyt tekemään itämaiselta kuulostavaa kappaletta. Davella (Brylawski) on muutama muistaakseni. Hän oli muistaakseni yhteen aikaan todella innostunut kiinalaisesta musiikista.

Minkä takia päätitte telakoitua vuonna 1998?

– Asuin siihen aikaan Bostonissa ja Dave oli muuttanut New Yorkin opiskelemaan, joten oli yhä vaikeampaa ylläpitää aktiivista bänditoimintaa. Meillä oli silloin 8 vuotta mittarissa ja tuntui otolliselta ajalta pitää taukoa. Emme kylläkään missään vaiheessa täysin poissulkeneet ajatusta yhdessä soittamisesta joskus jatkossa.

Olitte poissa kymmenen vuotta. Mitä tässä välissä tapahtui ja mikä sai teidät palaamaan keikkalavoille?

– Minä muutin ympäriinsä ja päädyin lopulta takaisin North Carolinaan. Työ- ja yksityiselämä piti meidät kiireisenä. Emme edes miettineet bändin uudestaan kasaamista ennen kuin meidät kutsuttiin soittamaan Explosions in the Skyn kuratoimalle All Tomorrow’s Parties -festivaaleille vuonna 2008. Joten soitimme muutaman keikan sinä keväänä. Yhdessäsoittaminen pitkästä aikaa oli niin hauskaa ja mahtavaa, että aloimme samantien säveltää uusia kappaleita.

Oletteko tehneet mitään isompia kiertueita tuon jälkeen?

– Me emme töittemme takia pysty tekemään pitkiä kiertueita tällä hetkellä. Olemme soittaneet muutaman keikan siellä täällä. Tämä viikon mittainen Euroopan kiertue on itse asiassa pisin keikkarupeama paluumme jälkeen!

En muista että teillä olisi ollut sen kummemmin mitään hittejä 90-luvulla, joten kiinnostaa kuulla mitä vanhoja biisejä jengi on pyydellyt keikoilla.

– Heh. Juu, ei ollut kyllä mitään hittejä. Ihmiset tuntuvat tykkäävän etenkin Lazy Cometista, Fast Canoesta ja Feather of Forgivenessista.

Video In Prism -levyn avausraidasta Right the Relation:

Julkaisitte viime syksynä uuden albumin nimeltä In Prism. Minkälaista oli tehdä Polvo-levyä melkeinpä kahdentoista vuoden tauon jälkeen.

– Se oli erittäin palkitsevaa. Ja erilaista, koska olemme vanhempia ja kuulostamme erilaiselta bändiltä. Halusimme myös toden teolla keskittyä itse musiikkiin. Halusimme laittaa aikaa ja vaivaa jokaisen biisin tekoon, koska 90-luvulla nauhoitimme kaiken todella äkkiä. Olenkin miettinyt millaisilta nuo levyt kuulostaisivat jos meillä olisi ollut aikaa tehdä kaikki kunnolla.

Uusi levy tuntuisi painottuvan hieman tunnelmallisempaan, virtaviivaisemmin soljuvaan materiaaliin?

– Meiltä loppui aika kesken. Olin säveltänyt kokeellisempia osia ja interludeja, mutta meillä ei ollut aikaa äänittää niitä, joten levyllä on vain kahdeksan hieman pitempää rockbiisiä. Ne poikkeavat ehdottomasti vanhasta materiaalista, mutta hyvällä tavalla. Tulevaisuudessa haluaisimme tehdä hieman lyhyempiä kappaleita, ei ehkä ihan samaan tyyliin kuin yhdeksänkymmentäluvulla, mutta sinnepäin. Toivottavasti pääsemme studioon jo myöhemmin tänä vuonna. Kaikki kappaleet ovat jo pitkälti sävellettyjä.

Polvo Helsingin Korjaamon Vaunusalissa perjantaina 4.6. Lämmittelijöinä kaksi kovaa kotimaista indieorkesteria: Fun ja Lady Escape.

http://www.myspace.com/polvotheband
http://www.myspace.com/noisecorewalze
http://www.myspace.com/ladyescape

Mahdollisesti jotain samankaltaista