Pitti pieni pyöri – Stam1na jyräsi turbovaihteella

Stam1na
Pakkahuone, Tampere 22.3.2014

Kyllä Stam1nan kelpaa. Yhtye pokkaa keikan aikana kultalevyn tuoreimmasta albumistaan ja pistää Pakkahuoneen sankkalukuisen väen pähkinöiksi.

Lemiläinen Stam1na on viettänyt tien päällä reilun kuukauden uuden SLK-albuminsa tiimoilta. Tuoreen rieskan maistiaiset antoivat odottaa flirttailua mustan metallin kanssa, mutta kokonaisuutena uutukainen tarjoaa pääosin tuttua ja helposti tunnistettavaa Stam1naa.

Ilta alkoi uudella paskalla, kuten laulaja-kitaristi Antti Hyyrynen asian ilmaisi. Rautasorkka ja Kalmankansa ottivat luulot pois kertarysäyksellä. Kolmantena kuultiin Raja-albumilta tuttu Hammasratas, joka sai lisävoimaa yleisön keskelle syntyneestä kehää kiertävästä pitistä.

Setti painottui vahvasti tuoreempaan materiaaliin. Eponyymiltä debyytiltä ja sitä seuranneelta Uudet kymmenen käskyä -levyltä soitettiin molemmilta parit biisit. Saman kohtelun saivat myös kolmoslevy Raja ja toiseksi uusin Nocebo. Viimeinen Atlantis sen sijaan sivuutettiin tyystin.

Pääpaino oli tuoreessa SLK-rieskassa. Siinä missä hieman turhankin humoristiseksi äityvä sinkkubiisi Panzerfaust aiheuttaa nikottelua levymuodossa, toimii kappale siinä määrin hyvin livenä, että sen voi huoletta sijoittaa encoreksi. Vastaanotosta päätellen kappale on noussut jo nyt keikkasuosikiksi.

Hyvin potkivat myös muut uutukaiset: Heikko ehkä, Masiina, Kuoliaaksi ruoskitut hevoset, Dynamo ja SLK. Oikeastaan Stam1na voisi soittaa minkä tahansa biisin intensiteetin juuri kärsimättä. Se kertoo yhtyeen tasosta, mutta samalla kappalemateriaalin vahvuudesta ja tietyssä määrin myös samankaltaisuudesta.

Stam1nan mittarissa on jo huomattava määrä kilometrejä. Yhtye ei silti luota pelkkään rutiinin luomaan turvaverkkoon, vaan lavaesiintymisestä voi aistia yhä poikamaisen ilon ja leikkisyyden.

Kun yhtye kertoo Pakkahuoneen olevan Suomen paras keikkapaikka, se pitää paikkansa riippumatta siitä, saako joku muu soittomesta saman kunnian seuraavana päivänä itselleen. Vain tämä hetki merkitsee.

Ilta päättyy riehakkaissa tunnelmissa. Yhtye astelee suosionosoitusten saattelemana vielä kerran lavalle, soittaa alkutahdit Paha arkkitehti -kipaleesta ja katsoo yleisön keskelle syntyvää entistä suurempaa pittiä, jonka tieltä monet kaltaiseni rillipäät siirtyvät suosiolla turvaan lähemmäksi seinän vierustaa.

Stam1na osaa ottaa yleisönsä, eikä yhtye ole suotta eräs tämän hetken tiukimmista liveakteista.

Teksti, Jukka Kastinen
Kuvat, Olli Koikkalainen

Mahdollisesti jotain samankaltaista