Tiistaina Tavastialla rokattiin garagen hengessä. Läjä Äijälän ja M. Leinosen hypnoboogiegaragebluesbändi The Sultans villitsi maltillisesti yleisöä äärieleettömällä, mutta vangitsevalla esityksellään. Yksinkertainen on todellakin kaunista. Läjän kitarasoundi oli biisistä toiseen täysin sama ja Leinosen rumpusetti oli, ehkä maailman riisutuin: haitsu, symbaali ja basari. Duon soiton määrittävä tekijä oli dynaamisuus. Kappaleet noudattivat levytettyjä versioita kestoiltaan. Mihinkään yltiöpäiseen jamitteluun The Sultans ei todellakaan sortunut. Tässä maistiaisena yksi veto eiliseltä:
Legendaarinen Dead Moon on kuollut ja kuopattu, mutta rock-pariskunnan Fred ja Toody Colen Pierced Arrows jatkaa saman rujon garagerokin esittämistä uudella innolla. Keikasta välittyi selvästi yleisen soittovireen nouseminen, vaikkei Dead Moonin viimeistä Suomen-visiittiä voinut elottomaksi sanoa. Luonnollisesti Kelly Halliburtonin rumpalointi vaikuttaa myös asiaan. Keikka painottui Straight to the Heart -materiaaliin, mutta Dead Moon -klassikot kiinnostivat suurta yleisöä eniten. Esimerkkinä encoren viimeisenä soitettu 54-40 or Fight:
Loistava singleraita Paranoia oli mielestäni keikan pysäyttävin veto. Albumi-raidoista säväyttävin oli Shades. Kovereina kuultiin mm. Dusty Springsfieldiä. Nippu garage-biisejä, trio-kokoonpano ja intohimoinen esiintyminen. Eipä sitä muuta vaadita loistavaan rock-keikkaan. Vielä kerran Pierced Arrows. In My Brain: