Pere Ubu kutsuu tanssiin

Vuodesta 1975 toiminut amerikkalaisyhtye Pere Ubu on vaihtoehtorockin veteraanikummajainen, joka yhdistelee soundissaan rockin ja punkin säröistä energisyyttä taiteellisesti kunnianhimoisempiin ratkaisuihin. Yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen, omalaatuinen päävisionääri ja laulaja David Thomas keksikin aikoinaan puoliksi vinoillen termin “avant-garage” kuvaamaan musiikkiaan. Nykyisellä kiertueellaan yhtye on päättänyt palata uransa alkuvaiheille soittamalla vuoden 1978 The Modern Dance -debyyttialbuminsa kokonaisuudessaan läpi. Tämän lisäksi keikoilla kuullaan “liitteenä” ensimmäiset singlejulkaisut. Suomalaisille tarjoutuu tilaisuus kuulla klassiset varhais-Ubut sunnuntaina 22.5. Tavastialla. Soitin asian tiimoilta Thomasille Englantiin, jossa hän tällä hetkellä enimmäkseen asustelee.

Sori, ensimmäinen kysymys on ehkä hieman näsäviisas, mutta olet monesti sanonut että et ”harrasta nostalgiaa”, joten…

– …aiot luonnollisesti kysyä miksi soitamme Modern Dancea?

Jep.

– Heh, niinpä. Soitimme sen ensimmäistä kertaa viime vuonna vanhan ystäviä pyynnöstä hänen juhlavuotta viettävällä klubillaan Clevelandissa. Me emme näe sitä nostalgiana, mutta ehkä se on. Ihmiset ovat vuosikymmenien ajan pyytäneet meitä soittamaan tuon levyn läpi, mutta olen aina sanonut ei. Tämä oli hyvälle ystävälle tehty palvelus.

Mutta päätitte kuitenkin jatkaa levyn läpisoittamista peräti kiertueen verran?

– Pere Ubun kanssa on sellainen homma… Meidän viime aikojen projektit ovat olleet massiivisia hankkeita. Edellinen Long Live Père Ubu!:han oli teatteriproduktio. Se vaati käsittämättömät määrät aikaa, resursseja ja säätämistä. Seuraava tanssiin keskittyvä projekti The Lady From Shanghai tulee taas olemaan samanmoinen suurtuotanto, ja tässä välissä jää rockbändi pitkäksi aikaa toimettomaksi. Pere Ubu on bändi jonka on pakko päästä esiintymään yleisön edessä säännöllisin väliajoin, joten sanoin ”Selvä, tänä keväänä soitetaan sitten The Modern Dancea”. Se ensimmäinen keikkahan meni sitä paitsi loistavasti. Se oli itse asiassa yllättävän helppoa.

Helppoa? Olisin voinut kuvitella että siinä on paljonkin pähkäilemistä kun käytte läpi yli kolmekymmentä vuotta vanhoja kappaleita.

– Tuo puoli juuri on antoisaa. On mielenkiintoista yrittää palauttaa mieleen mitä sitä on miettinyt tehdessään jotain tiettyä kappaletta. Välillä on kyllä todella vaikea tietää mitä me olemme hakeneet takaa joissain kappalerakenteissa. Tai no luultavimmin ne ovat virheitä jotka olemme tahallisesti jättäneet mukaan, koska pidimme sitä huvittavana.

Miten olette onnistuneet uusintamaan silloisen kosketinsoittajanne Allen Ravenstinen soundia ja efektejä? Hänellä oli vähintäänkin erikoinen tyyli soittaa.

– Nykyinen kosketinsoittajamme Robert (Wheeler, toim.huom.) varttui kuuntelemalla Allenin soittoa, joten hän osti ihan samanlaisen ElectroCompin EML 200 -syntetisaattorin. Allenhan käytti myös paljon nauhoja, joita olemme siirtäneet modernimpaan, helppokäyttöisempään formaattiin.

Kuinka uskollisesti olette lähteneet toisintamaan levyä livenä?

– Mahdollisimman uskollisesti, mutta ei ”Pink Floyd -uskollisesti”. Livetilanne on kuitenkin tyystin eri kuin levyn kuunteleminen kotona.

Soitatte tällä kiertueella läpi myös The Modern Dancea edeltäneet singlejulkaisut, eli palaatte aina vuoteen 1975?

– Kyllä. Keikka alkaa 30 Seconds Over Tokyolla ja etenemme siitä kronologisesti. Emme tule soittamaan Cloud 149:ää koska minulla ei ole hajuakaan miten tuo menee. Olimme varmaan koko päivän pilvessä äänittäessämme tuota.

Jos aiotte soittaa jonkun toisenkin levyn kokonaisuudessaan, mikä se olisi?

– Se olisi varmasti Dub Housing, ja siitä etenisimme sitten kronologisesti. Jos me siis todella rupeamme soittelemaan noita läpi, niin näin se olisi tehtävä. New Picnic Timesta eteenpäin tulee muuten todella vaikeita kappaleita. Art of Walkingilta löytyy monia kappaleita joita emme ole ikinä soittaneet livenä ja New Picnicin All the Dogs Are Barking!:han olisi siitä mielenkiintoinen kappale toteuttaa livenä, että äänittäessämme sitä päädyimme sellaiseen taiteelliseen ratkaisuun että poistimme pohjat ja jätimme pelkät päällekäisäänitykset. Eli periaatteessa poistimme kappaleen rungon. Muistan että silloinen kitaristimme Tom Herman ei ollut lainkaan mielissään tuosta ratkaisusta.

Mainitsit, että seuraava Pere Ubu -studioalbumi tulee käsittelemään tanssia?

– Joo. Koska viimeksi korjasin teatterin aion nyt korjata tanssin.

Korjata tanssin?

– Tiedätkö mikä on tanssin perimmäinen ongelma?

Ööh en.

– Se, että tanssi kehottaa kehoa liikkuman ilman lupaa.

Ok… Olet viime aikoina tehnyt soolokeikkoja ihmisten olohuoneissa. Mistä oikein on kyse?

– Se on mielestäni vallankumouksellinen konsepti. Hintaan 999,49 dollaria saavun kotiisi syntetisaattoreineni ja pienen PA-laitteiston kanssa. Tähän asti soitetut keikat ovat olleet aivan mahtavia. Ne ovat melkeinpä innostavimpia keikkoja mitä olen koskaan soittanut, ja niitä on tulossa kymmenkunta lisää. Ne ovat olleet todella intiimejä tapauksia. Vähän niin kuin vanhan ajan salongit.

Minkälaisia ihmisiä siellä on ollut?

– Tietysti kyseessä ovat intohimoiset fanit. Ne ovat olleet todella mukavia. Tarjoavat ruokaa ja jälkeenpäin niiden kanssa on ollut antoisaa keskustella. Ne ovat mielenkiintoisia ihmisiä, ja tietysti koska ovat kiinnostuneet minusta. Ja sehän on omiaan ruokkimaan sisäistä rokkistaraani!

Pere Ubua lämmittelee Tavastialla kotimainen räävittömän lo-fi-mekastuksen kulttiyhtye Liimanarina, joka on viime aikoina aktivoitunut keikkarintamalla pitkällisen tauon jälkeen.

Su 22.5. Pere Ubu plays The Annotated Modern Dance (USA) + Liimanarina @ Tavastia, Helsinki.

http://ubuprojex.net/
http://www.robotinpoikanen.com/liimanarina/liima.html

Mahdollisesti jotain samankaltaista