Paras saatavilla oleva Joy Division -coverbändi Nosturissa

Unknown Pleasures – A Celebration of Joy Division from Peter Hook & The Light
Nosturi, Helsinki 25.3.2011

Joy Divisionin laulajan Ian Curtisin kuolemasta tuli viime vuonna kuluneeksi 30 vuotta. Vuosipäivän kunniaksi entinen Joy Divisionin ja New Orderin basisti Peter “Hooky” Hook lähti tien päälle soittamaan Joy Divisionin vuonna 1979 julkaistua Unknown Pleasures -debyyttialbumia kokonaisuudessaan The Light -yhtyeensä kera.

Tuskin kukaan yllättyi, että post-punkin klassikkoalbumiin kajoaminen on herättänyt voimakasta kritiikkiä kuolleen yhtyetoverin muistolla rahastamisesta. Hanke olisi varmasti etukäteen kuulostanut oikeutetummalta, jos mukana olisivat olleet myös Joy Divisionin kitaristi Bernard Sumner ja rumpali Stephen Morris. Tämä ei kuitenkaan käynyt päinsä, sillä Hook ei ole ollut puheväleissä entisten soittokumppaneidensa kanssa New Orderin hajottua vuonna 2007.

Peter Hook Nosturissa

Peter Hook Nosturissa, kuva: Juha-Pekka Vanhatalo

Epäilyksistä ja arvostelusta huolimatta esiintyminen oli herättänyt suomalaisessa keikkakansassa sen verran kiinnostusta, että Nosturi oli lähes täynnä. Monelle post-punk-diggarille tämä oli ilmiselvästi sellainen tapahtuma, jota ei sopinut jättää väliin.

Aluksi yhtye lämmitteli yleisöä muutamalla poiminnalla Joy Divisionin varhaisesta tuotannosta. Neljäntenä kappaleena ilmoille kajahti Unknown Pleasuresin aloittava Disorder, ja etenemisjärjestys oli tästä lähtien kaikille selvä – Unknown Pleasures kuultiin alusta loppuun. Jylhät Day of the Lords ja New Dawn Fades nostattivat kylmiä väreitä saaden yleisön laulamaan. Liikehdintään lavan edessä sen sijaan innostivat eniten She´s Lost Control ja Shadowplay.

Laulusolistina toiminut Peter Hook oli itseoikeutetusti show´n kantava voima. Muiden soittajien tehtäväksi jäi toistaa klassikkokappaleet alkuperäisversioille uskollisesti. Hookin korkealta kulkevat bassolinjat olivat olennainen osa Joy Divisionin soundia. Keikalla yllättävää olikin, että Hookyn sijasta päävastuun bassonsoitosta kantoi hänen vähän päälle parikymppinen poikansa Jack. Myös basistilegendan kaulasta riippui ikään kuin rekvisiittana basso koko keikan ajan, mutta Hooky soitti vain keskeisimpiä riffejä ja keskittyi enimmäkseen laulamiseen. Joillakin keikoilla mukana ollutta Happy Mondays -laulajaa Rowettaa ei nähty Nosturissa, joten Hook hoiti itse kaikki lauluosuudet. Eihän Hook laulajana ole mikään Ian Curtis, mutta hän suoriutui kuitenkin tehtävästään kunnialla. Nuottitelineessä olevia sanoituslappuja piti tosin varmuuden vuoksi käännellä biisien väleissä.

Varsinainen setti päättyi Unknown Pleasuresin viimeiseen kappaleeseen I Remember Nothing. Encoreissa Joy Divisionin ehkä tanssittavin biisi Transmission sai salin etuosan riehaantumaan. Muuhun Joy Divisionin tuotantoon nähden yliarvostettu Love Will Tear Us Apart kuulosti tämän jälkeen laimeammalta. Tämän koko kansan hittisävelmän jälkeen osa yleisöstä oletti keikan jo loppuneen, mutta sitkeimmät palkittiin vielä loppuhuipennuksella. Se sisälsi Atmospheren, joka on yksi Joy Divisionin parhaista tunnelmoinneista, sekä New Orderin debyyttisinglenä aikoinaan julkaistun Ceremonyn.

Nostalginen keikka täytti tehtävänsä. Tämän lähemmäksi Joy Divisionia ei ole mahdollista päästä vuonna 2011 livenä. Myös narikkajonossa kuultujen jälkipuheiden perusteella vaikutti, että yleisö sai mitä haki: Unknown Pleasures kuultiin kokonaisuudessaan ja bonuksena vielä monia keskeisiä Joy Division -kappaleita. Joy Divisionillehan oli ominaista, että läheskään kaikki sen parhaat kappaleet eivät yhtyeen lyhyen levytysuran aikana päätyneet varsinaisille albumeille. Joy Divisionin toisen albumin Closerin materiaalin Peter Hook & The Light jätti tällä kertaa koskemattomaksi.

Peter Hook näytti olevan tekemässä jotakin, mistä nauttii ja mikä tulee sydämestä. Lisää kiisteltävää saataneen The Lightin toukokuussa julkaistavasta EP-levystä, jolla on yksi ennen julkaisematon Joy Division -kappale sekä kolme Joy Divisionin klassikkoa Rowettan laulamina.