Pää Kii : Kova Sade -EP “Aste asteelta eheämpää ja luontevampaa”

(Blast Of Silence Records 2020)

Uutta Kouvola-viitteistä punk-rockia pukkaa taas. Kuluvan vuoden aikana toisen seiskatuumaisensa, “Kova Sade” -EP:n julkaissut, pari vuotta sitten kokoonpanonsa puolittain uusinut Pää Kii on uusimman tulemisensa myötä löytänyt ilahduttavasti pidempään kadoksissa olleen luovuuden ja innokkuuden mukaansatempaavien punk rock -rallien tekoon. Mitään aivan kirkkainta kärkikastin biisiä EP ei pidä sisällään, mutta perus-hyviä ja laadukkaita, jopa hyvässä määrin yhtyeelle tyypillisiä biisintekokaavoja rikkovia kappaleita kylläkin. Laulaja-kitaristi Bergmanin Teemun sävelkynä ei ole myöskään onnistunut yhtyeen uutukaiselle mitään kotimaisen punk rockin ällistyttävyyksiä rustaamaan. Sillä ei silti suuremmin ole väliä, sillä kauttaaltaan laadukkaan viihdyttävässä, ironisen raadollisessa, tiukasti soitetussa ja mukaansatempaavassa, melodisessa punk rockissa on kuitenkin jo aivan kylliksi perusteita pienlevyn toimivuudelle. Levy koostuu kolmesta uudesta Pää Kii -biisistä ja riehakkaan suorasukaisesti mutta komeasti kiskaistusta The Misfits -käännöscoverista “Skulls”, joka tottelee suomennettuna nimeä “Mä haluan sun pääkallon”.

“Elämän kylmii ja kovii faktoi” ei ensialkuun, kesäisen Youtube-singlenä julkaisunsa jälkeen meinannut kovinkaan innostaa kappaleena allekirjoittanutta. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että biisin sanoitus on Bergmanin asteikolla varsin jämälaarista, mutta onneksemme ainoastaan siinä määrin, ettei kyseinen puute onnistu turmelemaan biisin kuuntelufiilistä mitenkään olennaisesti. Useiden kuuntelukertojen jälkeen kappaleen rujon melodiset koukut alkavat kuitenkin puhkoa kuulijan tajuntaa miellyttävästi, ja yhtäkkiä kuulija huomaa rallattavansa sen menevän kertosäkeen mukana.

Nelikon melodiset biisit eivät “Kova sade” -EP:llä ole keskimäärin niin lepsuja kuin vuoden 2018 paluupitkäsoitolla “Jos Huonoo Onnee Ei Ois Mulla, Ei Ois Mul Onnee Ollenkaan“, mutta yhtye ei toisaalta myöskään tällä kertaa kaahaa biisejään läpi niin maan perkeleellisen fyysisellä intensiteetillä eikä raivolla, kuin mitä reilun vuoden takaisella “Aika Lentää… Ja Lentokoneet Putoaa” -seiskalla. Kyseisenlaisen balanssin löytyminen on hyvä merkki siitä, että Pää Kii alkaa taas saada itselleen ominaisimmasta biisinteon juonesta ja kappaleidensa toimivimmista ainesosista kiinni, ja se jos mikä on hyvä ja tärkeä asia.

Albumin paras biisi on eittämättä B-puolen avaava EP:n nimikkoraita, jonka mielenkiintoiset ja harkitusti sovitetut sointu- ja rytmitysratkaisut tuovat uutta, monipuolisempaa kulmaa Pää Kiin mukavan letkeästi rokkaavaan, mutta aika-ajoin ennalta-arvattavan junnaavaan rock ‘n roll -poljentoon. EP:n asiallinen päätösbiisi “Jani teki enkelin eteiseen” on suoraviivaisinta ja duurivoittoisinta Pää Kiitä toviin. Etenkin hirtehisen humoristisen mentaliteetinsa osalta. Vaikka kyseessä ei ole mikään ässäbiisi, välittyy siitä läpi tietty sarkastinen leikkimielisyys, joka teki lähtemättömän vaikutuksen yhtyeen omaa nimeä kantavalla ensialbumilla 2012, mutta joka elementtinä jossain myöhemmässä kohtaa yhtyeen uraa meinasi yhtyeen ilmaisusta vaipua taka-alalle ylenpalttisen angstisuuden ja vakavuuden tieltä. Useamman pyöräytyksen perusteella kyseessä on tasavahva ja hyvän maun paskan makuiseen suuhun jättävä lyhytsoitto koko ajan paremmin yhteen hitsautuvalta, tuoreehkolta Pää Kii -kokoonpanolta. Tarkka arvosana kolme ja puoli pyöristyy Noisen arvioissa ylös neljään pojoon.

4/5