Pää Kii : “Kerran puliukko, aina puliukko” -7″ -single. “Bändin parasta sitten debyyttialbuminsa jälkimaininkien”

(Rock ‘n’ Roll Bullshit Recorsd 2020)

Pää Kii on täällä taas. Menneenä vuonna piristyksen merkkejä ilmoille singonnut, vahvasti The Heartburns -tyyppinen, tummasävyisen kiivaasti rokkaava “Aika lentää…ja lentokoneet putoaa” -EP ei tyhjiä lupaillut, vaikka yhtyeen popimmasta linjasta poikkeavanlainen kokonaisuus olikin. Nyt vuoden kuluttua tuosta, kymmenen kuuntelukerran perusteella yhtyeen uusimmasta ‘seiskasta’ voi hyvillä mielin sanoa näinkin juhlavasti: Kahden biisin vinyylisinglellä “Kerran puliukko, aina puliukko” / “Syntynyt häviämään” yhtye on palannut takaisin omimmilleen ja laadukkaasti.

Ilahduttavinta on kuulla kuinka ilmavasti, ryhdikkäästi ja määrätietoisesti nimibiisi rokkaavaa snadisti melankolisesta pohjavireestään huolimatta. Yhtye ei edelleenkään mitään järisyttävän mullistavaa tarjoile, mutta sen biisinrakennuksen perus-palikat on nyt osattu laittaa oikeaan järjestykseen. Yhtyeen pari vuotta takaperin uudistunut kokoonpano alkaa myös viimein löytää yhteisen juonen, ja mikä parasta, Bergmanin otteet bändin keulilla biisintekoa ja tulkintaa myöten tuntuvat henkivän jälleen tarmokkuutta.

Singlen nimibiisi on hyvillä melodioilla ja rytmikierroilla varustettu, kuuntelukerroittain alati paremmin avautuva ‘grower’. Mukaan kyseiselle singlelle on saatu studiovahvistuksia niin Joni Ekmanista (nimibiisin loppusoolo) kuin Maustetytöistä (taustalaulut). Ainakin tämän esityksen perusteella Pää Kiin leiristä poissa on se ‘hälläväliä’ ja ‘eipä paljon kiinnosta’ -asenne, joka yhtyettä vaivasi koko viime vuosikymmenen puolivälin tienoon ajan, ja joka valitettavasti ajoittain heijastui myös yhtyeen musiikista.

Tällä kerralla Teemu Bergman ei myöskään missään vaiheessa sorru ruikuttamaan sanoituksissa menetyksen, paremman elämän tai paskojen valintojen perään. Lähinnä hän toteaa koruttomasti täysin omaehtoisesti valitun tien päässä häämöttävän lopun olevan lähellä, eikä kenenkään tarvitse olla syystä murheissaan. Välillä herra tekee sen jopa niin kylmän viileästi, että hyiset väreet menevät pitkin selkäpiitä.

B-puolena kuullaan biisi “Syntynyt häviämään”. Se on makunsa menettäneen Juicy Fruitin lailla venyvä, vanhan tanssihallin kaikuja sisältävä, jenkkityylin vintage-popin runkoon valettu, soulahtavasti twist-vaikutteinen ralli. Yhtye esittää kappaleen kuin lopullisen ratkaisunsa tehnyt ja sitä päin vääjäämättömästi etenevä, elämänhalunsa lopullisesti menettänyt Righteous Brothersin verenperillinen. Biisin pari pientä soittomokaa siellä seassa tuo hommaan sopivasti punkkia tatsia.

Biisin laulut olisivat ehkä voineet alkaa yhtä introkiertoa aiemmin, että itse asiaan olisi päässyt heti kiinni, ja että biisi olisi ollut täydempi. Joka tapauksessa kyse on ehkä Pää Kiin sävellyksellisesti kauneimmasta biisistä koskaan. Lohduttoman fade-out-henkiset sanoitukset tekevät surumielisen kaunista päätöksestä tosi vaikuttavan. Povaan, että jos kyseisestä biisistä joku tekorankka poppiprinsessa tekisi jonkun juustoisan pianoballaadin, siitä tulisi heti instantti hitti.

Singlen soundit ovat kaikin puolin täyteläisen selkeät, josta irtoaa erityistä plussaa. Kyseisellä singlellä Pää Kii on lähimpänä täysosumaa sitten vuoden 2012 debyyttialbuminsa, tai vähintään sitten “Aina jonoon viimeiseen”-singleversion. Neljä ja puoli pyörähtää meillä ylöspäin.

5/5