Oslo Ess : Verden på Naken, Vänner I Ryggen – Turskalle tuoksuvaa stadionpunkkia

(Indie Recordings 2012)

Helposti sisäistettävää, purevaa, mutta sopivasti turskankatkuista, monipuolista pop-vivahteista punk-rockia räimivä Oslo Ess soittaa toisella pitkäsoitollaan helposti hartioiden väliselle kovalevylle jumittavaa musiikkia, niin hyvässä kuin pahassa. Kotimaassaan kovaan nosteeseen noussut yhtye on soinniltaan erittäinkin radioystävällistä, mutta sellaista pääosin siedettävissä mittasuhteissa. Yhtyeen kakkosalbumilla on mittaa ainoastaan alle puoli tuntia, mikä on sinällään yllättävä yksityiskohta pääosin popahtavia biisejä sisältävällä albumilla.

Vuoden 2011 rock-yhtyeen tittelistä kotimaassaan kamppaillut norskinelikko kahmii norjan kielellä laulettuun bilepunkkinsa vaikutteet pitkälti jenkkien 90-luvun suunnalta: Bad Religion, Rancid  ja Social Distortion, tuoreemmista tapauksista The Gaslight Anthem mutta myös siirappiset MTV-pop-punkbändit tyyliin Sum 41 ovat yhtyeelle selkeitä musiikillisia vertailukohteita. Jenkki-innoittajistaan Oslo Essin erottaa edukseen norjalaisille yhtyeille tyypillinen äkkiväärä kieroutuneisuus sekä musiikin mielenkiintoiseksi ja vivahteikkaaksi tekevä, hetkittäinen kulmikkuus sekä onnistuneesti kokonaisuuteen istuvat, emohtavat ja irkku-mausteet purevine melodioineen.

Albumin ykkösnyrkki, pikapunkki Kakerlekkene toimii albumin avaajana todella vahvasti, mikä muutamien kuuntelukertojen perusteella on albumin vahvin kappale. Biglett Stadion ja soinnitustensa puolesta hyvin springsteenmäinen Caroline ovat taas lennokkaiden kertosäkeittensä puolesta kuin mittatilaustyönä tehty Green Dayn lämppäyskeikalle. Hieno, erittäin toimivan sointurakenteen sisältävä, sopivan siirappinen, AC/DC-tyyppistä näppäilypikkausta sisältävä, duurissa kulkeva puoli-slovari Ut Av Det Blå saa kännykkävalomeret vellomaan vuonojen maan isoilla klubeilla aivan varmasti.

Pari tyhjänpäiväistä renkutusta, kuten Fritt Fram Med Onklp, Är du som jag? ja Tøffe Gutter pakollisine, tylsähköine keskitempokomppeineen, standardirallatuksineen ja ska-lainailuineen mahtuu myös mukaan, mutta tiiviin paketin vuoksi ne eivät pääse vaikuttamaan kokonaisuuteen olennaisesti heikentävinä tekijöinä.

Kielimuurin takia yhtyeen lyyrinen aspekti jää etäiseksi, vaikka sen funktio yhtyeen kohdalla ei mitä ilmeisimmin niin merkittävä olekaan. Oslo Essin hitsautunut yhteissoitto perustuu Norjan keikkailuennätystä, 200 maassa tehdyn keikan rajapyykkiä lähestyvään soitettujen keikkojen määrään.

Albumin miksaus on selkeä ja tarpeeksi potkiva ajaen tarkoituksensa tässä kontekstissa. Albumi on tarkoitusperiinsä nähden hyvin tuotettu. Oslo Essin kakkoslevy on tiivis paketti täynnä menevää, viihdyttävää, harmitonta ja pääosin hyvin toimivaa, mutta ei kuitenkaan mitään mullistavaa musiikkia. -Norjan albumilistan kärkipaikkaakin hallussa pitäneellä albumilla on onnistuneesti miltei kaikkea sitä mitä sillä kuuluukin olla.

4/5

Oslo Ess Suomen rundilla alkuvuodesta 2013!
23.1. Bar Loose, Helsinki
24.1. Pub Katse, Jyväskylä
25.1. Yo-talo, Tampere
26.1 Bar 15, Seinäjoki
27.1 45 Special, Oulu

 

Mahdollisesti jotain samankaltaista