Nadja pörisi kauniisti ja lyhyesti

nadja21Nadja, Betrayal at Bespin. 19.5. Kuudes Linja, Helsinki.

Jostain syystä en ennen livenä kokemista tajunnut Nadjan jälkeenpäin ajateltuna hyvinkin ilmeisiä yhtymäkohtia Justin K. Broadrickin projekteihin. Kyseessä on tismalleen samanlainen kokoonpano kuin alkuperäisessä Godfleshissä, eli kitaristilaulaja, basisti ja rumpukone. Lisäksi kanadalaisduon eteerisimpien kappaleiden voidaan katsoa edustavan suurin piirtein samaa tyylisuuntausta kuin Jesu nykyään. Keikan edetessä tämä alkoi kuitenkin tuntua yhä pinnallisemmalta, yhä yhdentekevämmältä vertaukselta, sillä se tunnelma jonka Aidan Baker ja Leah Buckareff synnyttävät dronen, doomin, shoegazen ja ambientin yhdistelmällään ei lopulta muistuta kumpaakaan.

Nadja on minimalistisista lähtökohdistaan huolimatta hyvinkin monisävyinen yhtye. Se osaa painottaa hypnoottisen särömusiikkinsa sekä lyijynraskaaseen hitauteen että ilmavampaan tunnelmointiin. Eeppisten kehittelyiden lisäksi duo osaa ilmaista asiansa myös lyhyemmin, laululla varustettujen kompaktimpien kappaleiden muodossa. Rumpukoneen tylyä vääjäämättömyyttä pehmentää lämpimän atmosfäärinen hälymaailma, josta melkein aina löytyy emotionaalisesti puhutteleva kerrostuma. Kaikki nämä piirteet olivat esillä myös Kuudennen Linjan keikalla.

nadja1Baker ja Buckareff soittivat vähäeleisesti, jälkimmäinen selin, kukin omalla puolellaan laitearsenaalin peittämää pöytää, jonne kaksikko kurotti sormeilemaan herkeämättä. Taustalla pyörineessä taustavideossa puiden siluetit huojuivat metsän hämärässä aavemaisena verkostona. Nadjan setti soljui tiukkarakenteisimmista osioista kokeellisempiin maalailuihin. Alun jousifiilistely oli kliseisyydestään huolimatta taidokas tunnelma-avaus, mutta keskivaiheen suvanto (The Bungled & the Botchedin hiljainen johdanto?) oli haahuilevan hatara tekosyy dynaamisen kaaren vaikutelman synnyttämiselle. Bakerin laulua, vaikkakin se efekteihin verhottuna ja kokonaisuuteen upotettuna toimi enemmänkin tekstuurin tasolla, olisi mielellään kuullut enemmänkin. Sitä kuultiin kerran lyhyesti varsinaisen setin aikana ja encorena esitetyssä Kids in the Hall -cover Long Dark Twentiesissä. Yhteensä keikka oli vajaan tunnin mittainen, mikä tuntui lyhyehköltä suhteessa kappaleiden pituuksiin. Nadja kuitenkin ylsi tuon tunnin aikana useamman kerran äärimmäisen vaikuttaviin sfääreihin, joten turhautumiseen ei jäänyt syytä.

Lämmittelijänä toiminut, ensimmäisen keikkansa ikinä soittanut Betrayal at Bespin oli niin ikään vaikuttavaa kuunneltavaa, tosin ehkä enemmän tyylitajunsa kuin silkan omaperäisyyden takia. Alun örinällä varustettujen Isis-vetäisyjen jälkeen musiikin metallipitoisuus laski radikaalisti ja painopiste vaihtui saksofonilla, viululla, koskettimilla ja akustisilla kitaroilla ryyditettyyn tunnelmointiin, josta tuli mieleen vuoroin Magyar Posse vuoroin Pink Floyd. Post-rockin, progen ja doom-metallin fuusio ei tosiaankaan ole mikään uusi juttu, mutta Betrayal at Bespin hoiti homman kotiin kiitos vahvojen sävellysten ja taidokkaan soitannon. Yhtyeen Diary of a Dead Man Walking -albumia sai kantaa keikalta kotiin naurettavaan 10e hintaan. Jokaisen sentin arvoinen digipak-lätty sai myös täydet pisteet Noisen arvostelussa.

babbandi1

Mahdollisesti jotain samankaltaista