Nussivia natseja ja viinaa Kela-kortilla – Nerous pääsi valloilleen Pispalan punk-bakkanaaleissa

 

Kumikameli
The Sörsselssöns
Veljekset Perse
Vastavirta, Tampere
5.1.2015

Heti alkuun tunnustus: kävin hiljattain elämäni ensimmäistä kertaa baletissa. En tanssimassa, vaan seuraamassa ammattilaisten tulkintaa Joutsenlammesta. Upeaa katseltavaa ja hienoa taidettahan se on, mutta ei Tampere-talon isossa salissa tunne oloaan lainkaan kotoisaksi. Teki mieli ruveta päästelemään (kainalo)pieruja ja laukomaan sarkastisia kommentteja. Jossain vaiheessa iltaa totesinkin, että seuraavan taide-elämykseni hankin aivan muissa merkeissä, mieluiten Vastavirta-klubilla Pispalassa.

Sopiva tilaisuus tarjoutui vain kaksi päivää myöhemmin, kun Vastavirta-klubi tarjosi kunnon iltamat kaikille niille, jotka halusivat tappaa tipattoman tammikuunsa heti vuoden viidentenä päivänä. Heistä ei tunnetusti ole pulaa Pispalan punk-luolassa, jossa saattoi haistaa tänäkin iltana alkoholin ja hien lisäksi myös kukkaisempaa tuoksua. Väkeä olikin paikalla melko mukavasti, kun Vastavirran piskuiselle estradille kapusivat Pertti Pasasen merkkiteoksille kiljukanistereitaan kohottava The Sörsselssöns, tyylipisteitä nimellään keräävä Veljekset Perse ja pian jo kolme vuosikymmentä lähes kaikelle mahdolliselle irvaillut Kumikameli.

Illan avausaktin, The Sörsselssönsin idea on yksinkertaisuudessaan nerokas: päihde-elämäpainotteista punkrockia, jota inspiroivat vahvasti Uunon, Härskin ja tietenkin Sörsselssönin edesottamukset 1970–80-lukujen Uuno-leffoista. Biisit vedetään asiaankuuluvasti vähän sinne päin, mutta sitäkin suuremmalla tunteella ja Uunon ja kumppaneiden imagoa imitoiden. Komeuden kruunaavat otsaansa myöten tatuoidun Äpärän suoritukset mikrofonin ääressä.

Parinkymmenen minuutin settiin mahtui reilu tusina punk-rallia, joiden tarinat avautuvat parhaiten meille Uunon tekemisiä seuraten varttuneille. Erityisesti mieltä lämmittivät Pentti Siimeksen klassikkoroolista kertova Rakastaja Nylkynen, Motörheadin nimibiisistä muokattu Sörsselssön sekä Sörsselssönin ja vuoristoneuvos Tuuran ensikohtaamista kuvaava Yhdet vielä “No, mikä ettei!” -huudahduksineen. Peukkua on nostettava hyväksyvästi myös Sörsselssönin mystistä sairautta luotaavalle Alkoholiongelmalle:

Mulla on alkoholiongelma.
En tuu känniin lisää juomalla.
Mulla on alkoholiongelma.
Saan viinaa Kela-kortilla.

Pääni koki kolauksen,
sain taudin aikamoisen.
Olen selvänä räkäkännissä,
sit selkiän, kun juon lissää.

Baarissakin vituttaa,
kun ei enää mulle tarjoilla.
Ne ei tajuu, että tarviin viinaa,
että voisin vähä selvetä.

Hemmetin energinen avaus tälle illalle. Spede-punkkia tallentui parin biisin verran videollekin (joku ehkä tunnistaa biisitkin paskasta äänenlaadusta huolimatta):

Spede-nostalgian jälkeen vuoron sai Veljekset Perse. Nimen perusteella odotin jotain Sörsselssönsin kaltaista nuorehkojen heppujen pyllypunkkia, mutta mitä vielä: lavalle astelikin ei-enää-ihan-teini-ikäinen kvartetti, joka muistutti soundeiltaan ja soittotyyliltään enemmänkin hevibändiä.

Sanoitusten osalta “Brothers in Arse” liikkui turvallisesti punkmaisissa arkihavainnoissa, kuten Tallinnan- ja Hampurin-matkojen kokemuksissa ja krapula-aamun lupauksissa. Hullumpi ei ollut tämäkään keikka. Näissä äijissä on asennetta, joskin räväkkyyttä olisi voinut olla enemmänkin.

Illan itseoikeutettu pääesiintyjä Kumikameli saapui Pispalaan tuliterän Kultainen python -digi-ep:nsä kanssa. Bändi on viihtynyt viime aikoina studiolla enemmänkin, sillä tulevana keväänä on luvassa myös kaksi muuta digi-ep:tä. Trilogian biisit on tarkoitus koota muutaman muun uuden kappaleen kera niin ikään cd:lle, joka nähnee päivänvalonsa ensi kesän Ilosaarirockin kynnyksellä.

Ensimmäinen Kultaisen Pythonin biiseistä, Vanhat valkeat miehet, kuultiin heti toisena debyyttilevyltä napatun Käärmeennostatuslaulun jälkeen. Bändi jatkaa uudella ep:llään 2000-luvun tuotoksilleen tyypillistä, alkuvuosiaan räimepohjaisempaa ilkeilyä. Ja hyvinhän se toimii, myös livenä.

Uutukaisista jäivät parhaiten mieleen Keijusalama (alkuperäiseltään nimeltään kuulevat Nussivat natsit) ja Väkivalta OK!, jonka mustaa huumoria voi mutustella näin Pariisin terrori-iskun jälkeen myös uudessa valossa. Näiden ohella keikan parhaat vibat syntyivät kolmen viimeisimmän pitkäsoiton (Kinahmo, Simsalabim ja Voima ja kunnia) materiaalista, jonka punk- ja hc-henkisyys sopii mainiosti Vastavirta-klubin kaltaiseen paikkaan. Erityiskiitokset Supermiehestä, Kusiaisesta ja Café aulait’sta ja latteuksista.

Myös 80- ja 90-lukujen kamelituotanto pääsi melko hyvin esille, kun nostalgianälkää tyydyttivät esimerkiksi bändin nimibiisi, Veruke, Tarmo ja Silmä kovana. Bändin jätkillä tuntui olevan hauskaa, ja niin ikään yleisö heilui vahvasti mukana. Kyllähän tällaisesta sovinnaisuuksille irvailusta olisi nautiskellut pidempäänkin. Toisaalta: kun ottaa huomioon setin energisyyden, ei tämä noin tunnin mittainen keikka lopulta tuntunut juurikaan alamittaiselta.

Vaikka Vastavirta-klubia ei voi hyvällä tahdollakaan kehua erityisen viihtyisimmäksi paikaksi, sen kotikutoisuus ja maanläheisyys vievät mennen tullen voiton kliinisestä Tampere-talosta. Taide-elämyksiä voi kokea kummassakin, mutta aitoa ja inhimillistä tunnelmaa vain tässä pispalalaisen vaihtoehtoväen DIY-luolassa.

Tässä vielä videopläjäys Kumikamelin Nujerran sinut -vedosta (pahoittelut jälleen surkeasta äänenlaadusta):

Teksti, kuvat ja videot: Olli Koikkalainen