Notkea Rotta : Notkea Rotta – Idän ikiliikuttajat

Monsp Records, 2012

Notkeasta Rotasta on reilun kymmenen vuoden urallaan noussut yksi kotimaamme svengaavimpia ja hauskuuttavimpia cross-over rap-pumppuja, joka tuntuu lisäävän pauketta ja räminää ikääntyessään kuin Lada pakkasella. Uudella, yhtyeen omaa nimeään tottelevalla, viidennellä albumilla Rotta, Rautaperse (alter-egoltaan Komissaario Jyrkkä) ja Rohtori Laine esiintyvät albumilla yhtyeen takana aiemmin Liekehtivät Torsionit– kokoonpanon nimellä toimineen rytmiryhmänsä tahdittamana.

Levylleen Notkea Rotta on saanut taakseen todellisen luksuskokoonpanon. Yhtyeen kitaristiksi on liittynyt The Smackista, Hangmenista, Problems?:ista ja Lamasta tuttu Rane Raitsikka, ja useimpien levyn biisien kohdalla basson varressa rytmiä pumppaa basistilegenda Sami Yaffa. Mukana on myös sellistivierailijana Kullervo Rottapovitsh, joka tottelee siviilissä nimeä Ismo Alanko.

Albumin avaavan, hienosti groovaavan Itiksen arjen ylistysräpin, Paluu betoniin jälkeen Pumpataan puskissa, Sukuvietti on ainoa fakta ja Täyskasvuinen kloorivonkale jatkavat albumia tärinällä laittaen libidon liikkeelle tarttuvilla poppikertseillään ja funkahtavalla grooverapillään, antaen Stadin kiimaisen kesän hengittää tiheästi sisään avarasta kaula-aukosta ja liukkaiden reisien välistä. Saman efektin saa aikaan myös albumin päätävä, Tuska-festareiden viettelyksiin kerronnallisesti sijoittava Klassinen syy.

Yhtyeestä löytyy tällä levyllä kuitenkin myös se vakavempi puoli, jolla se tuntuu olevan yllättävänkin hyvin tontillaan. Itsekeskeisiä näennäishippejä ja ulkokultaisia hyväntahtojia nivusiin tyylillä ja voimalla iskevä Paradoksaaliset Pallinaamat, osa 1 sekä kotimaamme iltapäivälehtiroskaa, perhehelvettejä, valtapelikieroilua ja arkista inhorealismia ironisesti avaava, jopa aavistuksen vihaisenomainen Joulumaa toimivat hyvin. Levyn ehdottomaan eliittiin pomppaa myös nuorisopudokkaitten, rollaattorikatkokävelijöiden ja lähiökapakoiden mammojen sielunmaisemaan hulvattomasti sukeltava Radanvarren hattiwattila.

Pari turhanpäiväisempääkin biisiä mahtuu tällä kertaa mukaan, joista Rohtorin Urheiluakkuna, Mitä iistimpää, sitä siistimpää, Salkku ja mulkku ja Tapetaan eka eivät yllä laadullisesti muun levyn kappalmateriaalin tasolle.

Yhtyeen poljento vaikuttaa aiempaan tuotantoonsa verrattuna enemmän vanhan liiton meiningiltä rockimpine, diskompine ja funkimpine sävyineen sekä selkeän röyhkeän popisti laulettuine kertosäkeineen, ja syystä tämän albumin kuulijakunnankin voisi kuvitella olevan huomattavasti laajempi tämän albumin myötä.

Etenkin Rotan ja Rautaperseen erittäin dynaamisesti toimiva flow on jalostunut ajan myötä oikeinkin notkeaksi, lyriikkansa oivaltaviksi, persoonallisia kielikuvia sinkoilevaksi tajunnanvirraksi. Voisi luonnehtia, että he on niitä harvoja, todella kypsyneitä räppäreitä kotimaan rap-skenessä, jotka osaavat viihdyttää säilyttäen silti sanomassaan osuvan ja moniulotteisen ironian sävyn.Tuleekin mieleen, että Notkealla Rotalla on selkeästi enemmän tekemistä punkin kanssa kuin nyky-suomi-hip hopin/-rapin.

Notkea Rotta -albumi on mainio kesän ajan soundtrack, jolta löytyy monenlaista ulottuvuutta. Levyn avautuu hiljalleen, kestää aikaa ja on ehdottomasti notkein Rotta-albumi… Toistaiseksi.

4/5

Mahdollisesti jotain samankaltaista