Nightwish, Children Of Bodom ja Sonata Arctica tarjosivat unohtumattoman show’n

Nightwish
Children Of Bodom
Sonata Arctica
Ratina, Tampere
31.7.2015

Nightwishin vaiheikkaan uran yksi kovimmista koitoksista häämöttää ensi joulukuussa, kun elämysmetallin lippulaiva valloittaa Lontoon Wembleyn (ei sentään stadionia, vaan sen vieressä olevan hallin). Hyvänä harjoituksena tätä silmällä pitäen toimi remontissa oleva Tampereen Ratinan stadion, jossa Nightwish tarjoili pian parikymmenvuotisen uransa toistaiseksi suurimman konserttiproduktion kaikilla mausteilla.

Melko tyyriistä lipuista ja epäsuotuisasta kesäsäästä huolimatta paikalle vaelsi komeasti yli 23 000 kuulijaa ympäri maailmaa – yleisömeren aalloilla heiluivat niin Brasilian, Venezuelan kuin Italiankin liput, ja myös aasialaisilla oli vahva edustus. Tuskin kenenkään täytyi poistua koleaan Tampereen yöhön pettyneenä, sillä Nightwish oli kovemmassa vedossa kuin miesmuistiin.

Aikataulusyistä ehdin nähdä vain osan illan ensimmäisestä lämppäristä Sonata Arcticasta. Ainakaan kentän takaosissa tunnelma ei kohonnut mitenkään huikeaksi, mutta lähempänä lavaa päivystäneet tosifanit saivat epäilemättä haluamansa annoksen taidokasta voimametallia.

Hyvin uponneita päätösbiisejä The Wolves Die Youngia ja Don’t Say a Wordiä paremmin keikasta jäi mieleen Tony Kakon pitkä palopuhe sen puolesta, että ihmiset tukisivat vastaisuudessakin suosikkiartistejaan käymällä ahkerasti keikoilla. Ihan aiheesta Kakko ilman muuta turisi, mutta lyhyempikin paasaus olisi piisannut.

Children Of Bodomin aloitellessa oman lämmittelyosuutensa Ratinaan oli saapunut jo huomattavasti enemmän sakkia ja tunnelma alkoi tiivistyä myös hieman kauempana lavasta. Avausralli Are You Dead Yet? yllytti jengiä jo varsin kiitettävään kuorohoilaukseen, kuten myös aina yhtä angstinen Hate Me!.

Useampi kuin yksi pittirinki lähti pyörimään viimeistään Needled 24/7:n aikana, kun Alexi Laiho oli ensin varmistanut tuttuun tyyliinsä, että onhan väki valmiina riehumaan aivan perkeleesti. Pitit eivät olleet erityisen suuria, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita niissä toki riitti. Ainakin yhdestä ringistä poistui myös reippaasti verta vuotanut tanssahtelija, joka oli saanut osuman nokkaansa.

Kokonaisuudessaan Bodomin keikka oli kutakuinkin täydellinen allekirjoittaneen makuun. Biiseistä lähes puolet oli bändin kolmelta ensimmäiseltä kiekolta, joita tulee luukutettua yhä tänä päivänä melko tasaisin väliajoin. Varsinkin Everytime I Die, Lake Bodom ja Downfall olivat napakymppejä.   Pelkällä nostalgialla Bodom ei kuitenkaan ratsastanut, sillä myös tuoreimman pitkäsoiton antia oli tarjolla Halo of Bloodin ja Scream for Silencen verran.

V-sanoja ehkä tavallista säästeliäämmin käyttänyt maestro Laiho ja kumppanit olivat perinteisen kovassa vedossa. Keväällä monoa (?) saaneen Roope Latvalan paikkaajaksi napattu kakkoskitaristi Antti Wirmankin hoiti hommansa kuin vanha tekijä.

Jonkinlaisista tekniikkaongelmista bändi ilmeisesti kärsi hieman, sillä kosketinvelho Janne Wirman ilmoitti keikan loppupuolella, että yksi biisi täytyi jättää niiden takia kokonaan pois. Yleisön puolella nämä ongelmat eivät onneksi niinkään tuntuneet, ja death metalin päälle ymmärtänyt vähemmistö Ratinan kansasta nautti täysin siemauksin.

Vielä kun Bodomin settiin olisi mahtunut edes yksi maistiainen lokakuussa ilmestyvältä I Worship Chaos -pitkäsoitolta, olisin ollut täysin tyytyväinen. Mutta kauaksi ei jääty nytkään.

 

Children of Bodom 31.7.2015 Tampereella:

  1. Are You Dead Yet?
  2. Sixpounder
  3. Hate Me!
  4. Silent Night, Bodom Night
  5. Needled 24/7
  6. Everytime I Die
  7. Halo of Blood
  8. Scream for Silence
  9. Living Dead Beat
  10. Lake Bodom
  11. Downfall
  12. In Your Face

 

Pikaisen laskennan perusteella koin Nightwishin nyt noin kymmenettä kertaa nimenomaan Tampereella. Mukaan mahtuu monta unohtumatonta elämystä, kuten Tulliklubin keikka syksyllä 2000 (jonne sai lippuja vielä ovelta!) ja saman vuoden lopun Pakkahuoneen veto, joka päätyi From Wishes to Eternity -dvd:llekin.

Valitettavasti yhtyeen kahdesta edellisestä Tampereen visiitistä (Hakametsä 2012 ja Sauna Open Air 2013) on jäänyt kovin valju jälkimaku: ensiksi mainitulla Anette Olzonin ja bändin ukkojen kiristyneet välit ja vaisu yleisö tekivät särön lopputulokseen, ja jälkimmäisellä Floor Jansen oli vasta sisäänajovaiheessa. Näin ollen odotukset Ratinan show’sta olivat varsin ristiriitaiset.

Mutta turhaan. Keikan alusta asti oli nimittäin selvää, että Nightwishissä vallitsee taas kunnon tekemisen meininki ja että bändin evoluutio on viime vuodet suorastaan huutanut Floor Jansenin kaltaista osasta täydentämään palapeliä.

Leffasäveltäjä Hans Zimmerin alkunauhan jälkeen ilmoille kajahtivat evoluutiobiologi Richard Dawkinsin sanat, jotka korkkaavat myös Endless Forms Most Beautiful -levyn: ”The deepest solace lies in understanding this ancient unseen stream: a shudder before the beautiful.”

Pommien ja pyrojen säestyksellä kuullut avausrallit esittelivät yleisölle aavistuksen teennäisen iloisen viisikon, jota multi-instrumentalisti Troy Donockley täydensi aika ajoin My Waldenista lähtien. En epäile, etteikö bändillä olisi ollut oikeastikin hauskaa, mutta jotenkin välillä vaikutti siltä, että tässä nyt yritetään vakuutella vähän liiankin kanssa, kuinka meillä taas on kivaa.

Keikan alkupuoliskon kohokohtia olivat Shudder before the Beautifulin lisäksi Tarja Turusen loistovuodet mieliin palauttanut She’s My Sin, aina yhtä mukaansa tempaava Dark Chest of Wonders, Marco Hietalan pitkälti akustisesti tulkitsema The Islander ja kärpäspaperin lailla tarttuva Endless Forms Most Beautiful. Weak Fantasyn alkuun kuultiin myös Jukka Nevalaista onnistuneesti tuuraavan Kai Hahdon lyhyt rumpusoolo. Kohokohtiin se lukeutuu lyhyytensä vuoksi.

Jälkimmäisellä puoliskolla show nousi vielä uudelle tasolle, jolla Jansen osoitti, miksi hän on Nightwishin toistaiseksi paras laulaja. Bändin alkuaikojen yksi kulmakivistä, nyt pyrojen räiskynnällä ryyditetty Stargazers kuulosti Jansenin laulamana ällistyttävän samanlaiselta kuin Turusen tulkitsemana.

Myös Ghost Love Scoren oopperamaiset lurituskohdat ja rankemmat revitykset taittuivat häneltä todella taidokkaasti. Sleeping Sunissa herkkyys oli puolestaan käsinkosketeltavaa ja kertosäettä tuki monituhatpäinen kuoro.

Koko komeuden kruunasi kokonaan kuultu yli 20-minuuttinen The Greatest Show on Earth. Siinä tehokkaasti synkronoidut videot ja muut tehosteet mahtipontisine ilotulituksineen tukivat elämän ihmeellisyyttä ylistävää sanomaa.

Tampereella koetun perusteella Nightwishin on hyvä jatkaa kohti Wembleyä ja maailman muita areenoita. Yhtyeellä on kaikki mahdollisuudet onnistumiseen, ja jos kaikki menee nappiin tulevissa koitoksissa, bändi voi hyvinkin nousta vielä astetta korkeammalle tasolle. Pessimistinä ja bändin riitaisen historian tuntien en ole kuitenkaan sataprosenttisen varma, että kaikki bändin osaset kestäisivät enää tätä suurempaa pyöritystä. Toivottavasti olen väärässä.

Käypä Nightwishille tulevaisuudessa mitä tahansa, Ratinan keikka tullaan joka tapauksessa muistamaan yhtenä sen suurimmista merkkipaaluista. Show tallennettiin myös tulevaa live-dvd:tä varten. Sitä aikanaan katsellessa kaikki Ratinassa olleet voivat todeta ylpeinä: We were here.

 

Nightwish 31.7.2015 Tampereella:

  1. Shudder Before the Beautiful
  2. Yours Is an Empty Hope
  3. Amaranth
  4. She Is My Sin
  5. Dark Chest of Wonders
  6. My Walden
  7. The Islander
  8. Élan
  9. Weak Fantasy
  10. Storytime
  11. Endless Forms Most Beautiful
  12. Alpenglow
  13. Stargazers
  14. Sleeping Sun
  15. Ghost Love Score
  16. Last Ride of the Day
  17. The Greatest Show on Earth
Teksti, kuvat ja video: Olli Koikkalainen

Edit 4.8.: Tarkennuksia Wembleyn keikkaan liittyen.