Narrien Laiva seilasi räiskyen tunnelmasta toiseen

Kapteeni Hacke.

Kapteeni Hacke.

Alexander Hacke & Danielle de Picciotto: Ship of Fools, Korjaamo 6.9.2009.

Lähdin Einstürzende Neubautenista tutun Alexander Hacken ja tämän vaimonsa Danielle de Picciotton audiovisuaaliseen Ship of Fools -spektaakkeliin tyystin tietämättömänä siitä, mitä odottaa. Tai no, Hacken lisäksi houkuttimena toimi kovan luokan kotimainen vierailijakatras: Jari Suominen (Shogun Kunitoki), Laura Naukkarinen (Lau Nau), Tero Vänttinen (Cleaning Women) ja Pekko Käppi. Musiikkivieraiden lisäksi esitykseen osallistui Kaisa El Ramly jonka tehtävä oli lukea Sebastian Brantin alkuperäistekstiä suomeksi. Ship of Fools perustuu siis Brantin samannimiseen vuonna 1458 julkaistuun romaaniin, jonka Hacke ja De Picciotto ovat päivittäneet modernia elämänmenoa surrealistisen irroittelevalla ja kriittisellä tavalla kommentoivaksi musiikki- ja kuvakavalkadiksi.

Kaisa El Ramly, Alexander Hacke, Lau Nau ja CW04 Narrien laivassa.

Narrien laivan kannella Kaisa El Ramly, Alexander Hacke, Lau Nau ja CW04.

Hitaanpuoleisesti käynnistynyt puolitoistatuntinen jakautui lukuihin tai kappaleisiin, jotka kukin keskittyivät yhteen aihealueeseen. Tyyliltään, tunnelmaltaan ja laadultaan radikaalisti laidasta toiseen heittelehtivä esitys oli parhaimmillaan keskivaiheella, jossa pizzicatotaustoilla, Hacken kitaralla ja Käpin jouhikolla rakennettu seesteinen tunnelmointi Toisten tuomitsemista vaihtui Kiivaudesta -osion räväkkään industrial-heviin ja animoitujen aasihahmojen marssiin. Tämän jälkeen sukellettiin Himosta -otsakkeen tiimoilta davidlynchmaisen bisarriin kabareejazziin, jota värittivät Lau Nau laulullaan ja CW04 pyykkitelineellään samalla kuin tatuoitu burleskinainen strippasi menemään taustakankaalla.

Viettelevien ja mielenkiintoisten äänimaailmojen vastapainoksi saatiin kuulla myös musiikillisesti täysin ala-arvoista materiaalia. Totaalisen mauton Kirkosta pulisemisesta-heviriffittely kuulosti jonkun keravalaisen hevibändin ekalta demolta vuodelta ’89, eikä koko homman aloittanut ränttätänttärokki kovin hääppöinen ollut sekään.

Seiloritar de Picciotto.

Seiloritar de Picciotto.

Ymmärrän toki, ettei tätä ollut tarkoitus ottaa haudanvakavasti, kuten ”Kapteeni” Hacken ja ”Matruusi” de Picciotton esiintymisasuistakin saattoi päätellä, mutta kaksikon tahallisen tahmainen tauhka ei vaan ollut kovin hauskaa huonoilua.

Epätasaisen luonteensa takia Ship of Fools vaati jonkin verran pähkäilyä ja sulattelua. Sen herttaisen sekavassa rönsyilyssä oli jotain viehättävää, mutta se piirre yksinään ei riittänyt kantamaan b-luokan taidepläjäyksen tasolle jäänyttä kokonaisuutta. Hyviä ideoita saksalais-amerikkalaistaiteilijapariskunnalla on kyllä ollut. Vaihtuvat vierailijat takaavat esimerkiksi sen että joka esitys on uniikki kokemus. Jostain syystä tulin miettineeksi mitä esimerkiksi J.G. Thirlwell olisi voinut tuoda tähän soppaan…

Mahdollisesti jotain samankaltaista