Näitä kappaleita et takuulla kuule illan Alice Cooper -keikalla, mutta niistä saattaa olla hyötyä…

Tuskan päätöspäivän vetonaulana on shokkirokkivaari Alice Cooper, jonka tähtihetket ajoittuvat 70-luvun alkupuoliskolle ja 80-luvun loppupuoliskolle. Sunnuntain setti tulee väistämättä pääosin rakentumaan näiden aikakausien materiaalille, suurimpien kansanliikuttajien ollessa kaikkien tuntemat School’s Out, I’m Eighteen ja Poison. Vincent Furnierin 50-vuotiseen uraan mahtuu kuitenkin myös paljon vähemmälle huomiolle jäänyttä materiaalia, joka ei välttämättä ole huonoa, mutta sen verran kaukana Cooperin normaalista repertuaarista, ettei se vaan sovi greatest hits –tyyliseen festarisettiin. Koska itseäni kiinnostaa tunnettujen artistien ”epäkeskotuotanto” koostin tällaisen listan teidän iloksenne (ja suruksenne). Informaatiosta voi myös olla hyötyä sillä juuri ennen konserttia järjestetään Bar Loosessa Alice Cooper –aiheinen tietokilpailu, Cooperin testi, jonka voittaja saa liput keikalle ja taksikyydin suoraan pääkallonpaikalle.

Psykedelinen alkeistuotanto

Alice Cooper –yhtyeen esiaste oli vuonna 1964 perustettu The Spiders, joka toimi myös lyhyen aikaa Nazz-nimisenä ennen kuin tieto Todd Rundgrenin samannimisestä yhtyeestä kantautui Furnierin ja kumppaneiden korviin. Ouija-laudan vastauksien inspiroimana yhtye nimesi itsensä Alice Cooperiksi ja julkaisi Frank Zappan tuottaman, ja tätä nykyä melko lailla unohdetun, Pretties for You –debyyttialbumin vuonna 1969. Tarinan mukaan yhtye luuli suurimman osan äänityssessioiden ajasta treenaavansa biisejä, kun Zappa itse asiassa olikin äänittänyt kaiken ja oli sitä mieltä että näillä mennään. Kummallista, avantgardistista psykedeliaa sisältänyt levy julkaistiinkin lähestulkoon sellaisenaan.

Bond, Beatles & Bee Gees
Vuonna 1973 Alice Cooper lähetti oman ehdotuksensa tulevan 007 ja kultainen ase –elokuvan tunnariksi. Tältä olisivat alkutekstit näyttäneet ja kuulostaneet jos leffaan olisi valittu Cooperin versio Lulun tunnarin sijaan.

Alice Cooper on versioinut The Beatlesia useampaan otteeseen uransa aikana, mutta ehkei koskaan niin eriskummallisissa merkeissä kuin vuoden 1978 surullisen kuuluisassa, Bee Geesin tähdittämässä Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band –musikaaliflopissa.

New Wave Alice

Vuonna 1980 julkaistulla Flush the Fashionilla Cooper päätti ratsastaa trendikkäästi uuden aallon harjalla ja tuloksena oli ainakin yksi top 40:een mahtunut hitti Clones (We Are All). Tämä albumin on artistin itsensä mukaan viimeinen levy 80-luvun alun ”black out” –kauden levyistä, jonka hän muistaa tehneensä. Sitä seuranneiden Special Forcesin, Zipper Catches Skinin ja Dadan aikaan Cooper oli elämänsä pahimmassa päihdespiraalissa. Ennen kuin laulaja keksi golfin parantavan voiman hän teki näiden albumien lisäksi joitakin soundtrack-kappaleita, joista ehdottomasti paras on Mark L. Lesterin kulttielokuva Class of 1984:iin tehty I Am the Future.

Brutal Alice
Moni olisi varmaan valmis täysin unohtamaan Alice Cooperin 2000-luvun alun ”metallikauden”, mutta onneksi minä olen täällä muistuttamassa siitä. Vuosina 2000 ja 2001 julkaistut Brutal Planet ja Dragontown sisälsivät alavireistä, aikakaudelle tyypillistä modernia riffijunttaa ja ajoittaisia industrial-elementtejä. Ensin mainitun levyn päättävä Cold Machines kuulostaa vokaaleja luukun ottamatta pitkälti Marilyn Manson –pastissilta. Ja näin shokkirokkiympyrä sulkeutuu.

Mutta se niistä, tänään illalla juhlistetaan Alice Cooperin keskeisintä tuotantoa asiaankuuluvine lavaspektaakkeleineen. Suvilahdessa nähdään!

17:00 Loosen musavisa: Cooperin testi, powered by Tuska
19:40 Alice Cooper (USA), Tuska-festivaali, Suvilahti