Murhamurha: Murhamurha – Punkraavintaa lisämausteilla

Karhulan Viihdeteollisuus OY, 2012

Murhamurhan esikoisalbumi, joka sekin Murhamurhaksi on ristitty, on punkkia. Kuitenkaan kyse ei ole aivan näin selkeästä tapauksesta.

Debyyttialbumista huokuu selkeä ja rehellinen käsityön leima. Soundit ovat rouheat ja orgaaniset, jopa rujot. Tämä kaikki lienee selittynee sillä, että koko levy on äänitetty studion ulkopuolella. Tämä on toki oikea asenne kun lähdetään tekemään tämän tyylistä musiikkia, mutta valitettavasti soundien tunkkaisuus häiritsee itseäni kautta levyn – tuntuu että ylä-äänet ovat levynteossa unohtuneet matkalle. Etenkin kun otetaan huomioon se, että Murhamurha ei ole niin yksiselitteisesti puhdasta punkkia, vaan kaartaa välillä reilun kohkauksen jälkeen melodisempiin tunnelmiin, ja jopa progressiivisiin äänimaailmoihin.

Levy on julkaistu myös vinyylinä, joka ilahduttavasti tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että kappaleet on jaettu vanhaan kunnon malliin A- ja B-puoliksi, ja selkeästi jopa harkiten. Tässä tapauksessa B- puoli on ilmaisultaan selkeämpi, puhtaampi. A-puolella taas kuullaan kokeellisempia raitoja. Tästä jaosta voisi päätellä sen, että A-puolen kokeellisempi materiaali on juuri se suunta minne Murhamurha luotaa, eikä se missään nimessä ole väärin.

On selvää että yhtyeestä löytyy soittotaitoa, tästä todisteena esimerkiksi Tarpeeton jonka kitarasoundit ovat erinomaisen kohdallaan, tai melkeinpä Radiopuhelinmainen Esileikki.

Murhamurhalla on paljon toki vielä on paranneltavaa, kun kautta levyn kulkeva selkeä linja puuttuu. Bändin tulee päättä jatkossa siitä, onko sillä varaa ja kykyä kehittyä progressiivisempaan, monimutkaisempaan ilmaisuun, vai palataanko juurille. Kasvunvaraa on. Täytyneen myös mainita joidenkin biisien lammasmaisista stemmoista jotka pistävät kuuntelijan irvistelemään. Kaiken kaikkiaan puhutaan varsin mukiin menevästä levystä ja bändistä, jolle uskaltaa povata valoisaa tulevaisuutta.

3/5

Murhamurha – N-P-K

Mahdollisesti jotain samankaltaista