#Mun1998 – Vanhojen muistelua vuodelta 1998

Ensimmäisessä osassa muistelin vuotta 1997 ja siitä loogisesti tietenkin vuodella eteenpäin.  Aikamatkailu siis jatkukoon.

Alla on 30 biisin soittolista mun 1998 -vuodesta, jaa oma listasi tagilla #Mun1998 vaikka Twitterissä tai Facessa (apuja vanhojen julkaisujen muisteluun vuodelta 1998 löytyy esim. Wikipediasta tai Suomen viralliselta listalta).

Toisen listan kohdalla huomaan, että metalhammerien ja kerrangien luku on alkanut kiinnostaa enemmän ja numetal-buumi alkaa näkyä omissa kuunteluissa. Enkä muuten vieläkään myönnä, että se jotenkin huono ajanjakso olisi ollut, vaikka se melko huonon leiman onkin ajan mittaan saanut.

Tässä pari kohokohtaa mun vuodesta 1998.

YUP:n Outo elämä -levy oli henkilökohtaisesti ensimmäinen oikea tutustuminen Martikainen & co.:n tekemisiin ja tuohon levyyn on tullut palattua useasti vuosien varrella. Suomen suurin TV on törkeen hyvä biisi ja levyltä löytyy muutenkin paljon hittimateriaalia.

Fear Factoryn Edgecrusher on omalla listallani bändin potentiaalinen ja tyylin paras ilmentymä. Tuon jälkeen Fear Factory onkin toistanut aika paljon itseään, eikä uudempien levyjen pariin ole samalla tavalla enää tullut palattua.

Marilyn Mansonin Mechanical Animals puolestaan on omalla listallani SE Manson-levy. “Vihaisen miehen” image on jalostunut tälle levylle niin lyyrisesti kuin soundillisesti huippuunsa. Tämän jälkeisillä levyillään myös Manson on vain toistanut itseään keksimättä mitään uutta.

Englannin industrial-ylpeys Pitchshifter puolestaan sai www.pitchshifter.com-levyllään soundinsa viilattua sellaiseen muottiin, että aikaisemmin enemmän noise-henkiset biisit ovat ns. “oikeita” biisejä. Meikäläiselle ainakin tämä levy on useasti kuuntelussa edelleen.

System of a Down ilmestyi kuin tyhjästä tuoden oudot biisisovitukset myös isomman yleisön korviin. Toki parilla seuraavalla levyllä bändin tyyli jalostui huippuunsa, mutta tämä debyytti jätti omiin korviin pysyvän jäljen.

Toinen Englannista ponnistava bändi, One Minute Silence, toi rap-metalliin Jenkki-kollegoista poikkeavan otteen, vaikka se loppujen lopuksi samoista rakennuspalikoista olikin koostettu. Available in All Colours on minun nu metal -listallani ainakin top 5:ssa.

Run-D.M.C. yhdisti voimansa kertaluontoisesti Jason Nevinsin kanssa It’s Like That -biisin remixissä. Ja lopputulos on edelleen yksi parhaista remiksauksista mitä minä tiedän. Tämä pistää edelleen jalan vipattamaan.