Multain: Joki – synkkää metallia perisuomalaisittain

Omakustanne 2012

Kotkalainen metalliyhtye Multain markkinoi itseään sloganilla ”Kymissä taottua metallia”. Ja Multain myös on mitä lupaa: raskas kitara, paljon säröä ja perimetallimainen käheä-ääninen vokalisointi silti selkeällä laulannalla.

Kolmen miehen bändi on tehnyt musiikkia jo lähes kymmenen vuoden ajan – nykyisellä kokoonpanollakin vuodesta 2005 saakka. Aiemmin osa bändin jäsenistä on vaikuttanut industrialyhtye Deficient Machinessa, ja tämä kuuluu läpi myös Multain kappaleista. Yhtyeen vokalisti/kitaristi Sebastian Surakka on pääasiassa vastuussa sävellyksistä ja sanoituksista, sovituksista vastaa yhtye yhdessä.

Ennen Joki-promosinkkua bändi on julkaissut jo neljä demoa. Suurta läpilyöntiä Multain ei missään vaiheessa ole onnistunut tekemään, mutta kappaleet ovat saaneet radiosoittoaikaa, ja pitkä yhteinen historia kuuluu biiseissä osaamisena ja taidokkaana soittamisena.

Levyn kahdesta kappaleesta ensimmäinen, Joki on reilun kolmen minuutin melankolinen läväytys vasten kasvoja. Biisi kuulostaisi muuten hyvältä, ja kappaleessa olisi oikeanlaista tunnetta, mutta laulu menee välillä todella rasittavaksi ulvomiseksi, jota tekee pahaa kuunnella. Perinteistä kaavaa seuraileva rakenne, synkät lyriikat ja jopa jotain sanomaakin, mutta teurastusta muistuttava laulu aiheuttaa kylmiä väreitä ja saa aikaan myötähäpeän aallon.

Yllättävä parannus tapahtuu toisen kappaleen kohdalla. Riippuvuus on säästetty ulinalta, ja kuuntelu käy huomattavasti miellyttävämmäksi. Muuten kaksi hyvin saman kuuloista kappaletta, mutta erityyppinen laulu tekee todellakin ihmeitä, ja matalaääninen laulanta jopa yllättävän järkevillä sanoituksilla toimii hyvin. Kun taitoa löytyy tehdä tällaista musiikkia, pistää se ihmettelemään, mitä ihmettä ensimmäisen kappaleen kanssa oli ajateltu ja miksi se meni niin pahasti vikaan.    

2/5

Mahdollisesti jotain samankaltaista