Morricone-reissu, osa 4: Kuuma päivä Nîmes’issä

Patonginpuremisen ja viininlipittämisen lisäksi ranskalaiset kunnostautuvat tiuhaan myös eräässä kolmannessa aktiviteetissä: lakkoilussa. Tällä kertaa vuorossa olivat Nîmes’in bussikuskit, mikä muuten ei niin haittaisi, sillä kaupungin keskusta päänähtävyyksineen on kompaktin kävely-ystävällinen. Mutta kuten majoituspaikan vierestä otetusta kuvasta ilmenee, aloitusruutu ei ole kovin lähellä keskustaa. Tämä Nîmes-turistipäivä hoidetaan siis alusta loppuun apostolinkyydillä, mukaan lukien 40 minuutin kävely ennen kuin edes pääsee pelipaikoille. Onneksi pääsin aloittamaan ennen suurinta iltapäivän hellettä. Referenssinä: eilen oli 34 astetta, tänään on enemmän.

IMG_6384

Täälläpäin maailmaa ei ikinä ole hiljaista. Se ei johdu ihmisistä. Se ei johdu autoista. Se johtuu jostain paljon pienemmästä asiasta, nimittäin kaskaista. Iltaa kohden sirkat jäävät ääneen mutta kaskaat hiljenevät. Keski- ja iltapäivän aikaan taas niiden ääntely on niin kovaäänistä että ne pistävät kampoihin liikennemelulle. Puistoalueella ne muodostavat jatkuvan ja kiinteän osan äänimaisemaa – ikään kuin puihin olisi asennettu kaiuttimet. Niihin tottuu nopeasti mutta näiden pienten hyönteisten aikaansaaman äänen voimakkuus on hämmästyttävää. Siinäpä olisi Helsingin kaupungin desibelirajoitusten säätäjillä ja kyttääjämummoilla ihmettelemistä kun naapurin Pertsan vessankäyntiäänet jäävät toiseksi muutamalle pihalla meluavalle ötökälle.

IMG_6395

Suunnitelma oli seuraavanlainen: Ennen illan konserttia halusin ehtiä käymään Maison Carrén roomalaisessa temppelissä, Jardins de la Fontaine –puistossa ja sen yhteydessä olevassa Tour Magne –tornissa sekä ainakin yhdessä levykaupassa. Tässä vaiheessa kaikki on jo suoritettu, tosin levykauppa jossa piti alun perin käydä, 360 ms Disquaire, oli lounas-/siestatauolla. Törmäsin kuitenkin sattumalta divarityyppiseen ratkaisuun, jossa oli hyvä vinyylivalikoima plus dvd:itä ja cd:itä. Tuhosin siellä jo 50 euroa, joten saa nähdä jaksanko edes siihen toiseen. Luultavasti, mikä on valitettavaa lompakon kannalta.

IMG_64152000 vuotta vanhan kaupungin keskeisiä nähtävyyksiä on ihan perustamisen aikoihin rakennettu roomalainen temppeli, jota kutsutaan tätä nykyä Maison Carréksi. Hyvin säilynyt rakennus on oivallinen esimerkki sen ajan arkkitehtuurista ja kulttuurista. Näin siis ulkopuolelta katsottuna. Rakennus on käynyt läpi niin monta vaihetta ja käyttötarkoitusta kristillisestä kirkosta viljavarastoon että interiöörissä ei oikeastaan ole mitään nähtävää. Siinä on tällä hetkellä pieni elokuvateatteri, jossa näytetään Nîmesin perustamisesta kertovaa elokuvaa. Ihan hauska puolituntinen dramatisointi, joka alleviivaa sitä kuinka kaupunki syntyi etelägallialaisen Volcae-heimon ja roomalaisten yhteistyönä. Kaupungin nimi tulee Nemoz-jumalasta, jota paikalliset heimot palvoivat. Karttaa vilkaisemalla ymmärtää helposti, että roomalaiset olivat kiinnostuneita satsaamaan juuri tähän sijaintiin. Niinpä he antoivat paikalliset jatkaa oman jumalansa palvomista oman augustiaanisen ihmisjumalakultin rinnalla ja pistivät runsaasti resursseja haisemaan jotta kaupungille saataisiin kaikki mukavuudet niin kuin vesijohto ja areena. Aikoinaan tänne rakennettiin myös muuri suojelemaan pohjoisgallialaisten heimojen hyökkäyksiltä.

IMG_6438

Paras pysähdys tällä matkalla oli kuitenkin Jardins de la Fontaine, josta tuli kertaheitolla yksi lempipaikoistani maailmassa. Puistossa on kanavia, suihkulähteitä, patsaita, Dianalle pyhitetyn temppelin rauniot ja mäen päällä vielä hieman ajanlaskua ennen, paikallisen kivipaasin paikalle rakennettu torni, Tour Magne. Kokonaisuutena puisto on vaan niin mahtava. Ei ollut liikaa turisteja. Siellä chillailevat paikalliset ja lapset voivat ratsastaa poneilla. Tänne pitää palata joku päivä. Tätä kirjoittaessa olen Maison Carréta vastapäätä olevassa IMG_6495taidegalleria/kirjasto-pytingin kahvilabaarissa juomassa paikallista Denim Pale Alea. Nimi ei ole sattumaa, sillä farkkukankaan nimi tulee sanoista “de Nîmes”, eli kyllä, kankaat tulivat aikoinaan näiltä seuduilta. Seuraavaksi sitten Areena ja Ennio Morriconen konsertti.

Koska kuumuus on täällä läpitunkevaa ja tällaiselle Pohjolan pojalle hieman liikaa päätin jähdyttää tunnelmia laittamalla tähän loppuun Ennio Morriconen musiikkia parista hieman hyisempiin maisemiin sijoittuvasta elokuvasta. Airship Italian kohtalosta kertova, Mikhail Kalatozovin ohjaama neuvostoliittolais-italialainen La Tenda Rossa / The Red Tent (1969) sijoittuu pohjoisnavalle ja John Carpenterin The Thing (1982) tietysti etelänavalle. (Tarjoilija taisi muuten lukea ajatukseni, sillä vaikka tilasin toisen samanlaisen, sainkin sen sijaan saman paikallisen panimon talviolutta.)