Morricone-reissu, osa 3: The Tourist

Konsertti on tänään, joten eilisen päätin pyhittää täysin nähtävyyksien katseluun. Nîmes’inn kahlaan myös tarkemmin läpi kohta, mutta eilen suuntasin ulos kaupungista muutama kymmen kilsa tarkistamaan pari turistioppaissa suositeltua nähtävyyttä. Toinen on Pont Du Gardin akvedukti ja toinen Uzès-niminen pikkukaupunki jossa on todella idyllinen keskiajalla rakennettu ydinkeskusta.

Pont du Gardissa on paitsi noin vuonna 60 valmistunut akvedukti ja siitä laajennettu silta, myös kaunis puistoalue jokirantoineen, jossa ihmiset käyvät uimassa. Jos haluaa tehdä pitemmän kävelyretken ympäri aluetta, se onnistuu mainiosti. Meinasin melkein eksyä kapeille pensaikkojen keskellä siksakkaaville poluille. Harhailun taustalla oli idea löytää joku rauhallisempi, hyvällä näkymällä varustettu spotti pientä piknikkiä varten. Ja löytyihän se lopulta.

IMG_6328

Kävin myös alueen turistikeskuksen yhteydessä löytyvässä museossa, lähinnä viilentymässä, koska en ollut varma kuinka paljon aikaa olisi tutkiskella enemmänkin tylsähköksi näyttely/infopläjäykseksi paljastunutta museota tarkemmin. Epävarmuus johtui Nîmesin alueen arvaamattomasta bussiliikenteestä. Itse kaupungin paikallisbussit liikennöivät varsin luotettavasti mutta näistä taajamadösistä ei vaan voinut olla varma (bussi jolla tulin lähti esim. hämmentävästi 20 minuuttia etuajassa), joten oli pakko vaan mennä varuiksi odottamaan. Infopisteen tädit katsoivat minulle jostain paikallisesta reittioppaasta sopivan ajan joka ei pitänyt lainkaan paikkaansa joten 40 minuutin odottelun jälkeen olin matkalla kohti Uzèsia linja-autossa, joka meni kirjaimellisesti näköalareittiä. Tunnin maaseutukiertely ei siksi hirveästi haitannut koska maisemat idyllisine pikkukylineen ovat varsin upeat.

IMG_6362Samoihin aikoihin akveduktin aikaan perustettu, mutta kukoistukseensa vasta keskiajalla noussut Uzès on nätti pikkukaupunki jonka keskustan kiertää läpi parissa tunnissa. Paljon kapeita kujia, kuppiloita ja pieniä puoteja, joista huomattava osa olivat jonkinlaisia taidekauppoja. Tietysti siellä on myös se perinteinen aukio turisteille tarkoitettuine terasseineen. Uzèsin katedraalilla on myös hieno torni, jonne ei ilmeisesti pääse. Olin pikkaisen liian myöhään liikenteessä. Keskiaikainen puutarha oli juuri sulkenut ja Duchyyn (herttuan linna) olisi päässyt, mutta sen olisi joutunut juoksemaan läpi.

Ravintoloista ja kahviloista löytyy pienellä etsinnällä varmasti jokaiselle omaan tyyliin sopiva. Kävin ensin vetämässä tartarpihvin (sisilialaiseen tapaan) pubihenkisessä Vieux Cafe d’Aniathazzessa ja sitten lasillisen viehättävässä La Fille de Vignes –viinibaarissa. Mukava paikka ja mukava päivä.

Loppuun vielä Ennio Morriconen musiikkia elokuvista joissa matkustetaan, ehkä turistimielessäkin, mutta tarinaan liittyy aina rikos. Elokuvien nimet kertovat jo pitkälti missä mennään: Grand Slam / Timanttivarkaus Riossa (Giuliano Montaldo, 1967), Slalom (Luciano Salce, 1965) ja L’ultimo treno della notte / Night Train Murders (Aldo Lado, 1975).