Ruotsalainen progressiivisesti synkistelevä doom/hardcore-jyrä Moloken saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen neljän keikan mittaiselle kiertueelle 23.-26.9. Lähestyin Uumajan poikia kysymyksillä mm. heidän viime vuoden lopulla ilmestyneestä debyyttialbumi Our Astral Circlestä. Ääneen pääsivät bändin kaikki neljä jäsentä eli Bäckströmin veljekset Kristoffer (kitara, laulu) ja Nicklas (basso, laulu), Jakob Barstedt (rummut) ja Patrik Ylmefors (kitara).
Moloken tarkoittanee ruotsiksi masentunutta, mutta onko liian kaukaa haettua sotkea tuohon mukaan myös muinainen foinikialainen jumala Molok? Ainakin se olisi METAL.
Patrik: Moloken on tosiaan vanhempi alakuloista tai masentunutta tarkoittava ruotsinkielen sana. Mahdolliset viittaukset Molokiin ovat täysin sattumanvaraisia, joskin kieltämättä viihdyttäviä.
Moloken alkoi Kristofferin sooloprojektina. Miten yhtye kehittyi siitä nykyiseen muotoonsa?
Kristoffer: Sooloprojekti sai alkunsa jo 2001, jolloin rupesin kehittelemään silloiseen hardcoreyhtyeeseeni sopimattomia, metallisempia ja hämärämpiä ideoita. Tuo alkuperäinen visio sopi yhteen minun ja Nicklasin uuteen projektiin, jota rupesimme kehittelemään muutettuani Uumajaan kesällä 2007. Ehdotin että kaapaisimme tuon vanhan nimi käyttöön ja näin teimme.
Miten suuri merkitys progella on Molokenille? Our Astral Circle kun ei ihan sieltä yksinkertaisimmasta päästä ole. Onko Nicklas yhtyeen suurin progefani?
Patrik: Tulin mukaan bändiin vasta Our Astral Circlen äänitysten jälkeen, mutta olen huomannut että tavassamme työstää äänikuvaa on tiettyä vanhan koulukunnan ajattelutapaa. Silloin tulevat erinäiset progeyhtyeet useastikin puheeksi. Nicklasin bassosoundi ja visio albumin kokonaissoundista, eli kuivaa, orgaanista, suodattamatonta ja hyvin kaukana modernista metallista, on ilman muuta saanut inspiraationsa vanhojen progelevyjen luonnollisen kuuloisesta soundista.
Nicklas: Kyllä, progella on ollut minulle suuri merkitys, mutta kuten huomaat, en ole yhtyeen ainoa progeintoilija.
Entä mitä merkitsevät Breachin ja Cult of Lunan kaltaiset ruotsalaisyhtyeet?
Kristoffer: Breach on merkinnyt minulle henkilökohtaisesti todella paljon, joten jos meitä verrataan heihin otan sen kohteliaisuutena. Cult of Lunan mainitseminen meidän yhteydessä taas kuulostaa hyvin pinnalliselta ja paikkaansa pitämättömältä, koska mielestämme meillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin kotikaupunki ja se, että molemmat soitamme raskasta rockia.
Ensimmäinen EP We All Face The Dark Alone vuodelta 2008 sisälsi yhden vartin mittaisen kappaleen, mutta Our Astral Circlen raidat ovat kompaktimpia ja lyhyempiä. Halusitteko hieman karsia progressiivisuutta kokopitkällä?
Jakob: Mielestämme proge-elementtejä ei ole karsittu, vaan ne ovat pikemminkin omaksuneet erilaisia muotoja. Kuulostamme pohjimmiltaan samalta kuin perustaessamme yhtyeen.
Kristoffer: Koemme että albumi oli luonnollinen jatke EP:lle ja että olemme tulleet tyylillisesti itsevarmemmiksi sävellyksissämme, mistä johtuen progepiirteet eivät ehkä ole yhtä selkeitä kuin EP:llä.
Millaista oli äänittää albumi? Kappaleet kuulostavat aika vaativilta purkittaa. Oliko esimerkiksi hankalaa saada Nicklasin bassosoundi taltioitua juuri oikein?
Kristoffer: EP:n jälkeen aloimme rakentaa perusteellisempaa soundia ennen kaikkea keikkojemme kautta. Soitimme siis kaikki Our Astral Circlen kappaleet livenä ja livesoundimme pohjalta, mikä tarkoitti että tuskin koskimme vahvistimien asetuksiin. Jotta saisimme taltioitua Nicklasin bassosoundin käytimme peräti neljä mikkiä (ei linjaa). Hän joutui jopa riisumaan kenkänsä, jotta saisimme siihen viimeisen silauksen.
Mistä kertovat kappaleet Untitled I-III?
Niklas: Sanoituksellisesti niillä ei ole mitään yhteistä, musiikillisesti kylläkin.
Patrik: Minua kiehtoo valtavasti tämä vanha perinne taidemaailmassa, että nimetään teoksia nimettömiksi ja sitten numeroidaan ne. Oletettavasti tällä halutaan minimoida yleisön ennakkokäsityksiä teoksesta, jotta reaktiot olisivat mahdollisimman neitseelliset. Sitä on sopiva hyödyntää, kun kappaleella ei ole ilmeistä nimeä, eikä sille halua väkisin iskeä jotain päälleliimattua otsaketta koska ”sillä nyt vaan pitää olla nimi”. Pidän tässä bändissä on juuri siitä, että kaikki suhtautuvat myönteisesti myös metallille epäkonventionaaliseen ajatteluun. Molokenissa kaikki saavat tehdä ”juttuaan” ja esittää kummallisia ehdotuksia ja ideoita.
Kuinka suuri merkitys sanoituksilla on Molokenissa?
– Suurempi kuin Cannibal Corpsella, vähäisempi kuin Bob Dylanilla.
Kuinka paljon olette ehtineet kiertää ja soittaa keikkoja? Miksi ette ole vielä käyneet Suomessa? Edes Vaasassa?
Kristoffer: Tämä kiertue mukaan lukien olemme ehtineet tehdä kuusi kiertuetta ja 75 keikkaa. Kaikki bändissä palavat halusta keikkailla. Olemme aina olleet kiinnostuneita Suomeen saapumisesta, mutta tämä on ensimmäinen kerta kuin joku on pyytänyt meidät sinne.
Nicklas: Kun Taxfree lopetti Silja Linessa on Suomeen matkustamisesta tullut liian kallista. Nythän tuo laiva lähinnä vaan seisoo tuossa.
Moloken kiertää Suomea seuraavasti. Kaikilla keikoilla yhtyettä lämmittelee helsinkiläinen post-rock/doom metal-yhtye Radar:
23.9. Moloken + Radar @ Nuclear Nightclub, Oulu.
24.9. Moloken + Radar @ Lutakko, Jyväskylä.
25.9. Moloken + Radar, Tuulia @ S-Osis, Turku.
26.9. Moloken + Radar, Betrayal at Bespin @ Kuudes Linja, Helsinki.
Arvio Our Astral Circlestä: https://www.noise.fi/levyarvostelut/?id=12190
http://www.moloken.net/
http://www.myspace.com/moloken
http://www.myspace.com/radarnoise
http://www.myspace.com/tuulia4you
http://www.myspace.com/betrayalatbespin