Millainen on Suomen festarikesä 2012?

Kesän festarikausi on jo lähtenyt käyntiin, ohjelmistot on julkistettu ja kentät odottavat juhlakansaa. Mutta millainen on Suomen festarikesä vuosimallia 2012? On aika katsastaa maamme festarikartan vanhat kiintopisteet sekä uudet yrittäjät ja arvioida voittajat ja väliinputoajat.

 

Mikä on kovin – Provinssi, Ruissi vai Ilosaari?

Kolme suurta yleisfestivaalia – Provinssirock, Ruisrock ja Ilosaarirock – ovat Suomen festivaalikentän vakiintuneita toimijoita, ja niillä  on jo useamman vuosikymmenen perinteet.  Nämä kolme kisaavat vuodesta toiseen vaihtelevalla menestyksellä kisanneet kesän parhaan festarin tittelistä. Tällä kertaa pisimmän korren ainakin pääesiintyjien osalta vetää Ruisrock. Arviointia voi toki tehdä monin kriteerein, kuten esiintyjämäärän, monipuolisuuden tai tuoreuden näkökulmasta, mutta suuria massoja liikuttavat tähtiartistit on ainakin suhteellisen helppo listata.

Tänä kesänä Provinssirockille ei löytynyt yhtä selvää pääesiintyjää kuin muutamina aiempina vuosina esimerkiksi Rammstein, System of a Down ja Foo Fighters ovat olleet. Perinteisellä pääesiintyjäpaikalla sunnuntaina soittava Slayerkin on vieraillut Suomessa niin usein, että valinta tuntuu lähinnä heikon tarjonnan sanelemalta. Provinssin ulkomaiset esiintyjät ovat monella muulla eurooppalaisella festarilla kakkoslinjan bändejä. Seinäjoelle on monesti saatu samoja esiintyjiä kuin Pohjanlahden toisella puolella samaan aikaan järjestettävään Hultsfrediin. Niin on toki nytkin, mutta Hultsfredissa soittavat The Cure ja The Stone Roses eivät kuitenkaan tule Suomeen saakka.

Tämän vuoden uutuutena Provinssissa on Renegade Electrostage -tanssimusiikkitapahtuma, joka valtaa koko lauantain ajaksi festivaalin isomman teltan. Kertooko tämä siitä, että Provinssi ei enää luota hankalasti saatavien isojen rocknimien vetovoimaan? Ainakin se kertoo Electrostagen artistikiinnityksistä vastaavan Renegaden noususta merkittäväksi tapahtumajärjestäjäksi.

Paluun tehnyt Pulp soitti Ruisrockissa myös 1996.

Ruisrockilla on tarjota pääesiintyjikseen Pulp ja Snoop Dogg sekä vaihtoehtoisemman rockin ystäville mm. Refused, The Mars Volta ja Suicidal Tendencies. Nämä sijoittuvat perjantaille ja sunnuntaille. Ruisrockin lauantai sen sijaan tuntuu aktiivisemmalle musiikin kuluttajalle välipäivältä, sillä sen ohjelmisto on melkein kokonaan rakennettu kotimaisten tuttujen nimien varaan. Totuushan on lopulta, että juuri ne ratkaisevat festivaalin taloudellisen menestyksen, eivät välttämättä ne julisteeseen isoimmalla painetut ulkomaanihmeet. Ruisrockilla on Ilosaarta ja Provinssia enemmän taipumusta luottaa jo asemansa vakiinnuttaneisiin artisteihin. Etenkin Ilosaaressa on satsattu myös uusiin kykyihin. Provinssissa pienten bändien määrä on sen sijaan laskenut muutaman vuoden takaisesta.

Goran Bregović & His Wedding and Funeral Orchestra tanssittaa Ilosaaressa. Kuva: Nebojsa Babić

Festivaalialuettaan täksi vuodeksi hieman laajentaneella Ilosaarellakin tuntui olevan tänä keväänä vaikeuksia saada kiinnostavia ulkomaisia nimiä settiinsä. Tällä kertaa Ilosaarella ei ole tarjota mitään isoa tapausta, kuten viime vuoden Sielun veljien comeback tai vuoden 2010 loistava ulkomainen esiintyjäkärki Faith No Moren, Bad Religionin ja Biffy Clyron muodossa. Antony and the Johnsonsin keikka Joensuu City Orchestran kanssa ei ihan vedä vertoja tapauksena Mike Pattonin ja Mondo Canen vastaavalle.

Ilosaaressa on tavallisesti ollut vetonaulana myös iso elektronisen musiikin tähti kuten Aphex Twin ja DJ Shadow. Tällä kertaa tällaista ei ole ohjelmistossa. Parina viime vuonna hieman yleisökadosta kärsinyt avausillan Töminä-klubi on laajentanut musiikillista otantaansa punkista vaihtoehtoisemman rockin suuntaan. Ilosaaren vahvuutena on totuttuun tapaan monipuolinen ja laaja ohjelmisto, josta löytyy kuunneltavaa moneen makuun. Erityisesti reggaen, hiphopin ja maailmanmusiikin suhteen Ilosaari on edelleen vahva. Festivaali mainostaa, että se on myyty loppuun jo 14 vuotena peräkkäin. Tarkalleen ottaen tämä ei taida pitää ihan paikkaansa. Parina vuonna lippuja on ollut saatavana ennakkomyynnin loppumiseen saakka, ei kylläkään enää portilta, koska lipunmyyntiä ei ole kannattanut muutaman sadan lipun vuoksi organisoida. Tänä vuonna saattaa käydä niin, että Ilosaarta ei myydä loppuun.

 

Flow on vahva, mutta haastajiakin löytyy

Perinteisten isojen yleisfestareiden lisäksi Suomen festarikartalta löytyy tietylle musiikkimaulle ja elämäntavalle kohdennettuja erikoisfestareita sekä maakuntafestareita, jotka tarjoavat mahdollisuuden nähdä koko kesän kiertävät kotimaiset artistit ilman pidempää festarireissua.

Björk tulee Flow'hun.

Kohderyhmäfestareiden kärkeä edustavat edelleen metalliväen Tuska ja urbaanin lifestylen Flow, jotka molemmat juhlitaan Helsingin Suvilahdessa. Metallifestareista Hammer Open Air ja Jalometalli ovat profiloituneet selkeästi Tuskaa vaihtoehtoisempaan tarjontaan. Uusi yrittäjä Kuudes Aisti puolestaan herättelee kilpailua hipstereiden sieluista Flow’ta vastaan. Sekä se että Flow vyöryttävät tarjolle valtavan määrän esiintyjiä, joista tosin osa on tiskijukkia.

Flow’lla on isoimpina valtteinaan The Black Keys ja Björk. Uusimman Biophilia-levynsä merkeissä kiertävä Björk saattaa tosin tuottaa lievän pettymyksen monelle hittejä karttavalla settilistallaan. Isolle osalle Flow-kävijöistä monet esiintyjistä ovat vain niminä tuttuja. Festivaali on muodostunut jo itsessään lähes pakolliseksi osaksi tietyn tyylitietoisen yleisösegmentin vuodenkiertoa. Tänä vuonna lippujen nimeämiskäytäntö hidastanee festivaalin loppuunmyyntiä.

Flow’n tyylisen runsaudensarven tuo Helsinkiin ensimmäistä kertaa järjestettävä kaupunkitapahtuma Kuudes aisti. Pienempiin indienimiin keskittyvä festari on kuin vaihtoehtoinen Flow. Käykö kuitenkin Kuudennessa aistissakin kuten Flow´ssa: paikalle tullaan, kun tarjolla on omaan elämäntyyliin mainiosti istuva tapahtuma, jonka esiintyjistä muutama on jonkinasteisesti tuttu?

Kesän ehdoton yllättäjä on uusi tulokas, Espoossa 17.-18.8. järjestettävä Weekend Festival. Järjestäjät ovat onnistuneet haalimaan esiintyjäjoukon, jolle löytyy tilausta nuoren bilekansan keskuudessa. David Guettan ja Skrillexin tähdittämä perjantai alkaa olla jo loppuunmyyty. Myös lauantain tähdet Hurts ja Jukka Poika ovat  varmoja nimiä. Tämän juhlan voi pilata vain huono sää. Järjestäjiä sekään ei niin haittaa, koska liput ovat varmasti vaihtaneet omistajaa jo sääennusteiden ulottuessa festariviikonloppuun. Mutakeli ja järjestelyiden ontuminen voi kostautua vasta ensi vuoden festarin suosiossa, jos tästä edes muodostuu pysyvää nimeä festarikartalle. Samaa kohderyhmää kosiskellut On the Beach Helsingissä peruttiin kokonaan heikon lipunmyynnin vuoksi.

Skrillex vetää bilekansaa Espoon Luukkiin viikonloppuna.

Vahvan kattauksen Busta Rhymesin ja Ice Cuben johdolla esittää myös hiphopin ja rytmimusiikin Blockfest Tampereella. Tuska Open Air luottaa metallidinosaurusten voimaan, muttei tarjoa mitään odottamattomia yllätyksiä. Metallifestareiden kuten Tuskan, Hammerin ja Jalometallin tarjontaa käsitellään Noisessa omassa jutussaan myöhemmin kesällä.

 

Maakunnissa kotimainen on valttia

Porissa elokuun alussa järjestettävä Porispere esittelee välimuodon kohderyhmä- ja maakuntafestivaalista. Sonispheren Helsinkiin siirtoa vastaan nousseesta protestista on muodostumassa varteenotettava vaihtoehtorockjuhla. Kahtena päivänä tarjolla on hyvällä maulla laadittu vaihtoehtorockiin kallellaan oleva setti kotimaisia artisteja vahvistettuna Turbonegrolla, Red Fangilla ja Marky Ramone’s Blitzkriegillä. Porisperen päätöspäivä puolestaan tietänee melko totaalista yleisön vaihtuvuutta, kun perhepäivässä lavalla nähdään mm. Chisu ja Robin.

Muuten näyttää siltä, etteivät maakuntafestarit ole tänä vuonna ainakaan nostamassa profiiliaan. Näiden festareiden toimintaideanahan on tuoda suhteellisen varmat kotimaiset suosikit lähelle yleisöä. Esiintyjälistan komistuksena saattaa olla muutama ulkomailta asti hankittu artistikin. Tällä mallilla toimivat vielä Oulun Qstock ja Mikkelin Jurassic Rock. Sen sijaan Kuopion Rockcock juhlitaan virolaista Metsatölliä lukuun ottamatta kotimaisin voimin. Viime vuonna The Darknesin, Manic Street Preachersin ja Therapy?n Hämeenlinnaan tuonut Wanaja Festivalkin luottaa tänä kesänä vain suomalaisiin. Kun festarimatka on lyhyt, päätös lähdöstäkin tehdään usein vasta säätiedotuksen katsomisen jälkeen.

Kuva Ruisrock / Riina Aarrekorpi

Oma lukunsa Suomen festarikartalla ovat tietenkin juhannusfestarit, joilla pääpaino on nimenomaan juhannuksen juhlinnassa musiikin toimiessa soundtrackina. Ei juhannusfestareista kuitenkaan sen enempää tällä kertaa. Todetaan vain, että tällä kertaa kesän päräyttävin setti ei löydykään perinteiseen tapaan juhannusjuhlista vaan Lahden öistä 13.7., jolloin samalla lipulla pääsee elämään 90-lukua uudelleen Haddawayn, Dr. Albanin, Rednexin ja Neljän ruusun tahdeissa.

 

Sauna ja On the Beach eivät kuulu tähän kesään

Talouden epävarmuus heijastuu myös festarikentälle. Raskaan rockin festarikauden perinteistä avausta Sauna Open Airia ei edes yritetty laittaa pystyyn, vaikka Sweden Rockista olisi voitu houkutella Tampereelle Saunan linjaan sopivia ummehtuneita hard rock -orkestereita. Niiden lisäksi tässä olisi ollut tilaisuus Soundgardenin Suomen keikalle. Mahdollisesti myös samoihin aikoihin sijoittunut Sonisphere Metallica vetonaulanaan sai Saunan järjestämisen näyttämään liian riskialttiilta.

Vaikeuksissa on ollut myös raskaan rockin varaan rakentuva ja edesmenneen Ankkarockin perinteiselle ajankohdalle elokuun ensimmäiseen viikonloppuun siirtynyt Vantaan Myötätuulirock. Se joutui perumaan pääesiintyjäkaartinsa heikon ennakkomyynnin vuoksi. Kuten edellä todettiin Helsingin On the Beach luopui myös leikistä, kun julkistetuilla kiinnityksillä lipunmyynti ei lähtenyt käyntiin toivotusti.

 

Ulkomaillako kaikki paremmin?

Kuten tunnettua isojen ulkomaanvieraiden saanti Suomen festareille on aina oma haasteensa. Yleisöä on vähemmän kuin Keski-Euroopassa ja Suomen keikka tekee helposti ison koukkauksen kiertuereittiin. Festareiden kiinteät ajankohdat rajaavat monia kiertäviä artisteja mahdollisuuksien ulkopuolelle. Suomen jättävät tänä kesänä väliin muualla Euroopassa festarilavoilla nähtävistä isoista artisteista mm. The Cure, The Stone Roses, Soundgarden, Pearl Jam, Tom Petty & Heartbreakers, Jack White, Garbage, The Killers, The Offspring ja Happy Mondays.

Pearl Jam ei edelleenkään tule Suomeen.

Silti melko hyvin isomman luokankin artisteja Suomenkin suvessa kuullaan. Festareiden lisänä ovat erilliskonsertit, kuten Red Hot Chili Peppers, Bruce Springsteen, Sting, ZZ Top, Lady Gaga ja Madonna sekä Helsingissä kahden illan  Garden Party -konsertit, joissa esiintyvät Kent, Charlotte Gainsbourg ja Regina Spektor. Koko Euroopankin tasolla tämän vuoden tarjonta on ehkä hieman edellisvuosia heikompaa. Tämähän riippuu siitä, mitkä bändit ylipäänsä ovat tien päällä.

Esimerkiksi Roskildessa on taas tarjolla monipuolinen setti, mutta se ei ehkä kuitenkaan viime vuosien parhaita ohjelmistoja. Stadionluokkaa edustaa siellä Bruce Springsteen & the E-Street Band, joka toki konsertoi myös Helsingissä.

 

Onko 2012 hyvä festarikesä?

Kaiken kaikkiaan Suomen festarikesä 2012 vaikuttaa melko tavanomaiselta. Ulkomaista ohjelmatarjontaa on aika lailla samaa tasoa kuin edellisinä kesinä. Viime vuosien parhaan festarikesän 2009 kaltaista huippuvuotta ei ole kuitenkaan nyt luvassa. Silloin Ruisrock teki yleisöennätyksensä kaikille kolmelle festaripäivälle jakaantuneella monipuolisella ohjelmistollaan (mm. Faith No More, Slipknot, Disturbed, Mew, Glasvegas, Calexico), vaihtoehtorockin ystäviä hemmoteltiin Pitkä kuuma kesä -festivaalilla (mm. The Flaming Lips ja Social Distortion), Suomen Sonisphere järjestettiin ensimmäistä kertaa (Metallica, Anthrax, Machine Head, Linkin Park jne.), Provinssirockissa oli runsas ulkomaisten artistien edustus (mm. Nick Cave, Placebo, Emiliana Torrini, Editors, Ting Tings, Manowar jne.)  ja Flow tarjosi tähän saakka parhaan kattauksensa (mm. Grace Jones, Lily Allen, Kraftwerk, White Lies). Loppujen lopuksi hyvä festarikesä on tietysti kokemuksellinen ja musiikkimaullinen asia; Jollekulle hyvän festarikesän saattaa taata vaikka se, että näkee Metallican tahi Skrillexin.

Samoja ulkomaisia nimiä ei tänä kesänä esiinny kovin paljon festareiden listoilla. Joskushan sellaiset artistit kuten Volbeat, Danko Jones tai The Baseballs ovat ehtineet soittaa lukuisilla suomalaisilla kesäjuhlilla. Itse asiassa Danko Jones ei soita tänä kesänä Suomessa yhdelläkään festarilla.

Kohderyhmäfestareiden katsotaan olevan tulevaisuuden sana, mutta yleisfestareillekin löytyy vielä tilausta. Niiden on kuitenkin ryhmiteltävä ohjelmaansa tiettyihin tyylillisiin kokonaisuuksiin kuten Provinssin Electrostage tai Ilosaaren Rytmilava osoittavat.

Kysymys lukijoillemme: Miltä sinusta festarikesä 2012 vaikuttaa? Mikä on paras festari ja miksi? Vastanneiden kesken arvotaan myöhemmin kesästä palkintoja!!!