Mew häikäisi, kirjaimellisesti!

25.11.2009 Jäähalli, Helsinki

Mew’n keikka lähti lentoon Special-kappaleen myötä. Piristävän iso osa Jäähallin istumakatsomosta nousi seisomaan ja osoittamaan suosiottaan tanssimalla ja taputtamalla tanskalaisille. She Came Home for Christmas -slovarin aikana tuli ikävä vanhaa hyvää aikaa. Permannolla loisti satojen kännyköiden ja pokkarikameroiden näytöt. Vain kaksi henkilöä nosti sytkärin nostamaan tunnelmaa. Toisinaan Mew nosti kappaleensa progressiivisiin mittasuhteisiin. Heräsi kysymys, jos Porcupine Treen ukot olisivat söpöjä tanskalaiskolleja, olisiko PT:n keikoilla enemmän hameväkeä?

Uusista No More Stories -albumin kappaleista parhaiten poppasi tahtilajipainajainen Introducing Palace Players ja Sometimes Life Isn’t Easy, joka nousi upeiden taustavideoiden ja hitaan kypsyttelyn myötä yhdeksi illan parhaaksi tunnelmapalaksi. Hawaii kappale puolestaan kuulosti yhtä teennäiseltä kuin levyllä. Ei vaan lähde. Tätä alleviivasi hetken päästä kuultu kaksikko Am I Wry? No ja 156 , jolloin jäähallin yleisö suorastaan räjähti liikkeelle. Tämän jälkeen viimeinen puolituntinen encoreineen oli räjähtävän tiivistunnelmainen päättyen hartaaseen versioon Comforting Sounds -kappaleesta.

Mew-show noudatteli tuttua kaavaa. Bändin lavaliikehdintä oli staattista, mutta visuaalista puolta nostettiin esille suurella valokankaalla, johon heijastettiin kappaleisiin sopivaa videoprojisointia. Harmittavasti screenin kuvamateriaali oli kummallisen epäskarppia, tuskin tarkoituksella. Epilepsiavaroitukset hallin sisäänkäynneillä eivät olleet turhia. Valoshow’n käytetyin elementti oli kirkkaat strobovalot. Valoja käytettiin luovasti, mutta hivenen liikaa. Eikä tämä ole vain vanhojen pierujen mielipide. Samaa mieltä olivat bussissa keikkaa kerranneet teinit. Sitä strobolla silmään, joka vanhoja muistelee.

Keikka oli kokonaisuuteen soljuvasti rakennettu upea kokonaisuus, silti kappalevalinnat alleviivasivat entisestään uuden albumin kehnoutta. No More Stories tullaan myöhemmin muistamaan mustana pilkkuna Mew’n tuotannossa. Vaikea kuvitella yhtään uusista kappaleista keikkasetissä muutaman vuoden päästä.

Lopuksi vuodatusta. Kummallista välinpitämättömyyttä osoitti erään nimeltä mainitsemattoman sanomalehden toimittaja, joka hipelöi katsomossa MacBookkiaan ja kirjoitti keikka-arviotaan esityksen aikana. Tietenkin hemmo tuli paikalle myöhässä ja lähti hyvissä ajoin pois ennen varsinaista loppukliimaksi. Ei tarvitse ihmetellä miksi musiikkikriitikot saavat pyyhkeitä tavalliselta kansalta.

Mahdollisesti jotain samankaltaista