Metropoliksen monet ääniraidat – koe restauroitu versio tänään kinokonsertissa

Tänään sunnuntaina 13.5. klo 18.00 näytetään Helsingin Bio Rexissä vuonna 2010 restauroitu, alkuperäistä 25-minuuttia pidempi versio Fritz Langin Metropolis-sci-fi-klassikosta (1927). Ennennäkemättömien minuuttien lisäksi esityksen tekee erikoiseksi se, että elokuvaa säestävät suomalaisesta Cleaning Women -triosta, norjalaisista Gudmund R. Østgårdista ja Nasrasta sekä venäläisestä Ivan Afanasjevista koostuva liveyhtye. Ja mikä sopisikaan paremmin luomaan tunnelmaa retrofuturistiselle mykkäeepokselle kuin 15-vuotisjuhlavuottaan viettävien CW01, CW03 ja CW04 -siivojarobottien pyykkiteline-industrial-taiturointi? Yhtyettä voi jo itse asiassa pitää elokuvasäestämisen ammattilaisina. Aikaisemmin Cleaning Women on esimerkiksi säestänyt Dziga Vertovin Entusiasmia, Sergei Eisensteinin Panssarilaiva Potemkinia ja Aelitaa. Jälkimmäinen sävellysprojekti löysi myös osittain tiensä samannimiselle, vuonna 2005 julkaistulle albumille. Illan Metropolis-säestys kuulostaa varmaan täysin erilaiselta, mutta ehkäpä tämä Aelita-pätkä on edes jollain tapaa suuntaa-antava.

Metropolis on tietysti ennen Kliinareita ja kumppaneita innoittanut lukuisia artisteja säveltämään elokuvalle uuden/vaihtoehtoisen ääniraidan. Vuonna 1984 restauroidun version soundtrackin sävelsi Giorgio Moroder, joka aikaisempien elokuvaprojektien tapaan pestasi aikansa suostuimpia pop-artisteja laulamaan kappaleisiin. Mukana vuoden 1984 Metropolis-soundtrackilla olivat mm. Freddie Mercury, Pat Benatar, Adam Ant ja Bonnie Tyler. Tässä Mercuryn laulama Love Kills.

Tämän lisäksi kuuluisa tekno-DJ Jeff Mills on tehnyt oman näkemyksensä Metropoliksesta. Hän soitti sitä livenä elokuvan esityksissä ja se myös julkaistiin levynä vuonna 2000.

Alkuperäisen, ison orkesterin esitettäväksi tarkoitetun, Wagneria ja Berliozia lainailevan musiikin sävelsi Gottfried Huppertz. Se äänitettiin uudestaan vuonna 2001 silloista DVD-julkaisua varten.

Lopuksi voikin sitten pohtia kumpi passaa paremmin elokuvan ääniraidaksi, mahtipontinen klasari vai konepainoitteisempi ilmaisu?

Mahdollisesti jotain samankaltaista