Meteliä maailmalta, osa 5: ZA! (ES)

Tämä artikkelisarja keskittyy yhtyeisiin, jotka tulevat tyypillisen maantieteellisen sfäärin ulkopuolelta, minkä olen despoottisesti päättänyt tarkoittavan USA:ta, Englantia, Ruotsia ja Suomea. Mutta parhaimmillaan se esittelee paitsi yhtyeitä hieman erikoisemmista maista myös erikoisia yhtyeitä erikoisemmista maista. Ja tuttuun Noise.fi-tyyliin moni on hieman tuntemattomampaa kaliipeeria.

Vuoden 2011 Primavera Sound –festivaalin vetonauloja olivat mm. Pulpin paluukeikka, Public Image Limited, Sufjan Stevens, John Cale, Grinderman ja PJ Harvey. Kuka olisi siis uskonut, että kaikkien näiden kansainvälisten suuruuksien keskellä, kaikkein tajunnanräjäyttävimmän keikan heitti liki tuntematon paikallisakti, ZA!

ZA! on kuin Battlesin ja Ruinsin dadaistisesti yhteenkietoutunut tanssi kinshashalaisessa jazz-klubissa. On Afrikkaa. On matikkamaista mutkittelua. On räiskyvää iloittelua. On menevää tanssittavuutta. On hämmennystä ja hurmosta. Papa DuPaun (laulu, kitara) ja Spazzfrica Ehdin (laulu, rummut) soittimenhallinta ulottuu myös milloin sormipianoon ja koskettimiin, milloin trumpettiin. Alun perin piti yhyttää kaverukset paikan päällä Barcelonassa, mutta se kaatui kännykkäteknisiin ongelmiin (lue: akku kuoli). Sain onneksi duon jälkikäteen kiinni sähköpostitse.

Millä kielellä oikein laulatte? Osa kuulosta afrikkalaiselta, osa siansaksalta.

– Lähinnä vaan sanoja, jotka kuulostavat hyviltä, olivat ne olevista tai olemattomista kielistä. Joskus sanat ovat ehkä oikeista kielistä, mutta änkyttäjän tai meidän kaltaisten hassujen tyyppien laulamina.

Musiikistanne paistaa läpi pitelemätön ilo ja riemu. Miltä teistä tuntuu soittaessa?

– Meistä tuntuu samalta kuin Super Mariolta, kun hän nappaa tähden tai kuin Jäämieheltä, kun hän matkaa kaupungin läpi tekemällään jääsillalla tai kuin Dominique Strauss Kahnilta, kun hän on kirjautumassa hotelliin.

Tuntuuko, että ihmiset niin kutsutussa indie-skenessä ottavat itsensä vähän turhan vakavasti?

– Se on totta. Itse asiassa mekin olemme megavakavia, joten kysymyksesi luokkasi meitä syvästi. Jos olisit edessäni, laskeutuisin hevoseltani, ottaisin monokkelini silmästäni ja läpsäisisin sinua hansikkaallani!

Musiikilliset vaikutteenne ovat moninaiset ja eri puolilta maailmaa kotoisin. Oletteko matkustaneet paljon? Miten rupesitte diggailemaan eri kulttuurien musiikkia? Erityisesti afrikkalaista.

– Internetin ja musiikkiensyklopedioiden avulla matkustaminen on halvempaa kuin oikea reissaaminen. Ensimmäisiä kontaktejamme aasialaiseen musiikkiin oli Akiran (1988) soundtrack, jossa erilaiset musiikkitraditiot sekoittuivat joksikin uudeksi. Afrikan tapauksessa, Fela Kuti toimi porttina.

Nimetkää kumpikin kaksi lempiartistia. Se kaikkien aikojen suosikki ja sitten tuorein kolahdus.

Spazzfrica Ehd: Fugazi on aina mukana mp3-soittimessani ja uusin löytöni on Schnaak, saksalainen yhtye, joka soittaa musiikkia tulevaisuudesta.
Papa duPau: Jane’s Addiction 90-luvun Kaliforniasta ja Betunizer 2000-luvun Valenciasta.

Kuinka paljon uskotte, että ihmiset ovat huomanneet teidät Espanjan ulkopuolella?

– Erittäin vähän, mutta on mukavaa, että meidät on huomattu niin vähän niin monessa eri paikkaa maailmassa, aina Japanista Israeliin.

Olette Barcelonasta, mutta useimmat espanjalaiset bändit, jotka tiedän ovat Madridista. Niin ikään Primaverassa soittaneen Thelemáticosin tiedän. Mainitkaa muita hyviä barcelonalaisakteja.

– Suosittelemme lämpimästi impro-duoa Les Ausia, jonka levy Haranna Hanne on yksi parhaista espanjalaisista levyistä koskaan.

Kuinka pitkään työstitte uusinta albumianne, keväällä ilmestynyttä Megaflow’ta?

– Musiikki syntyi varsin nopeasti, vuoden keikkailun lomassa. Äänitimme levyn viikossa Ultramarinosissa Costa Bravosissa (100 km Barcelonasta pohjoiseen) ja masteroimme sen Jeff Liptonin kanssa Bostonissa (joka on hieman kauempana Barcelonasta).

Mitkä olivat pääasialliset tavoitteet lähtiessänne tekemään tätä levyä?

– Halusimme pitää hauskaa, saada niin monta ideaa mahtumaan mukaan kuin mahdollista ja saada välitettyä nauhalle se hysteerinen ilo jota koemme soittaessamme.

Albumin rakenne on aika mielenkiintoinen, mutta hämmentävä. Kertokaa siitä.

– Siinä on kuusi kappaletta ja 2 välisoittoa, joista yksi on keskivaiheilla ja yksi lopussa. Ne on covereita yhtyeistä, jotka eivät ole olemassa. Varsinaiset kappaleet on jaettu kahteen tai kolmeen osaan, koska soitamme niitä joskus livenä eri järjestyksessä. Esimerikiksi viimeisin settilistamme oli Casamance #3, Bomboklat #2, Casamance #1, Casamance #2, Mobutu#1, Mobutu #2 (pidennetty versio, jolla ei ole mitään tekemistä levyn kanssa) ja Rage Against the Machine –cover Freedom.

Kuka on Buggamaistah? Oliko hän yhtyeen kolmas jäsen jossain vaiheessa?

– Hän soitti aikoinaan bassoa ja thereminiä kanssamme. Nyt hän viettää nomadielämää. Saatat löytää hänet poimimasta mansikoita Tanskassa, pesemässä veneitä Kuala Lumpurissa, ruokkimassa eläimiä Australiassa tai tarjoilemassa mojitoja känniläisille Andalusiassa.

Nanavividedeñaña on kannessa merkitty Marronero Style –coveriksi. Marronero Stylen kokoonpano vaikuttaisi kuitenkin olevan identtinen ZA!:han nähden. Mistä on kyse? Alter egosta?

– Se on yhtye, jonka perustimme Buggamaistahin matkustaessa ympäri maailmaa. Soitamme molemmat rumpuja. Spazzfrica soittaa myös koskettimia, klarinettia, sämpleriä ja tekee vokaaleja. DuPau soittaa pöydälle asetettua kitaraa, trumpettia ja kaapelia. Nanavividedeñaña oli siis aluksi Marronero Stylen biisi.

Saako teidän vanhoja julkaisuja enää mistään?

Macumba o Muertea saa CD:nä, mutta vinyyliversio on myyty loppuun. Teemme kuitenkin uusintapainoksen kesän jälkeen. Äänitimme myös vuonna 2007 EP:n nimeltä Eki eki eki Kazaam!, mutta se on käsintehty, joten sitä saa vain keikoilla, jos muistamme tuoda sitä.

Kuinka paljon olette kiertäneet ympäri maapalloa? Mikä on tyypillisin reaktio teidän musiikkiin?

– Tähän mennessä olemme soittaneet Espanjan lisäksi Portugalissa, Saksassa, Isossa-Britanniassa, Sveitsissä ja USA:ssa. Tässä tyypillinen reaktio musiikkiimme.

Miltä tuntui soittaa Ray-Banilla, yhdellä Primaveran isoimmista lavoista?

– Kuumalta. Siellä oli todella kuuma. Ainakin saimme mukavan ruskettuman.

Soititte myös Primaveran yhteydessä järjestetyssä, lapsille suunnatussa Minimusica-tapahtumassa. Minkälaista se oli?

– Keksimme lapsille hip-hop-kappaleen ja sitten pidimme niille huutokilpailun. Monet suoritukset olisivat pistäneet Mike Pattonin häpeämään.

Myspace: http://www.myspace.com/putosza
Facebook: http://www.facebook.com/putosza
Spotify-linkki Megaflow-albumiin: http://open.spotify.com/album/4KMFPimg1YxIc8HcxsPcFO